Alatalo Toimi
Maastohiihto s. 1929, k. 2014 Olympiaedustukset Squaw Valley 1960 Olympiakultaa 4 x 10 km viestissä. |
Toimi Alatalo hiihti Suomelle viestikultaa Squaw Valleyn olympialaisissa 1960.
Savitaipaleella syntynyt Alatalo ennätti edustaa seuratasolla Mikkelin Hiihtäjiä, Lappeenrannan Hiihtäjiä ja Savitaipaleen Urheilijoita. Alatalo oli niittänyt menestystä kotikisoissa ennen kansainvälisiin arvokisoihin osallistumistaan: SM-kullan hän voitti vuosina 1956 (15 km), 1958 (3 x 10 km) ja 1959 (15 km). Cortina d’Ampezzon vuoden 1956 talviolympialaiset jäivät Alatalolta väliin alkutalven jalkavaivojen vuoksi. Lahden MM-kisat 1958 tarjosivat uuden mahdollisuuden, mutta Alatalo ei päässyt hiihtämään yhtään kilpailumatkaa. Squaw Valleyn olympiakisojen 4 x 10 km:n viestissä Alatalo hiihti avausosuuden. Hän aloitti hyvin mutta hyytyi 8 kilometrin kohdalla, jolloin Ruotsi ja Norja tavoittivat hänet. Alatalo otti kahdeksaan kilometriin tullessa puolen minuutin eron seuraaviin mutta hyytyi lopussa – hän totesikin osuutensa jälkeen, että ainoa ajatus oli jaksaa vaihtoon saakka. Suomen, Ruotsin ja Norjan joukkueet vaihtoivat muutaman sekunnin sisällä. Lopulta Veikko Hakulinen kukisti ankkuriosuudellaan Norjan Haakon Brusveenin 0,8 sekunnilla. Alatalo kilpaili talveen 1964 asti, mutta kilpauran jäähdyttely alkoi jo olympiamatkan jälkeen. Alatalo oli ammatiltaan poliisi. Hänelle myönnettiin Pro Urheilu -tunnustuspalkinto vuonna 2001. |
Hakulinen Veikko
Maastohiihto s. 1925, k. 2003 Olympiaedustukset Innsbruck 1964 Squaw Valley 1960 Olympiakultaa 4 x 10 km kilpailussa. Hopeaa 50 kilometrillä ja pronssia 15 kilometrillä. Cortina d’Ampezzo 1956 Olympiakultaa 30 km kilpailussa. Hopeaa 50 kilometrillä ja 4 x 10 km viestissä. Oslo 1952 Olympiakultaa 50 km kilpailussa. |
Hiihtokuningas Veikko Hakulinen oli 1950-luvun Suomen suurin urheilusankari.
Ensimmäisen suurvoittonsa ”Haku-Veikko” otti Oslon talviolympiakisojen 50 kilometrillä 1952 legendaarisella loppuajalla 3.33.33. Neljä vuotta myöhemmin Cortina d’Ampezzossa Hakulinen hiihti voittajaksi uudella kilpailumatkalla 30 kilometrillä, mutta jäi viidelläkympillä hopealle ruotsalaisen kovan kilpakumppaninsa Sixten Jernbergin jälkeen. Cortinan kolmas olympiamitali oli viestin hopea. Kolmansissa olympiakisoissaan Squaw Valleyssa 1960 Hakulinen nosti Suomen viestivoittoon hurjalla ankkuriosuuden hiihdollaan; henkilökohtaisilta matkoilta saaliina oli hopea 50 kilometriltä ja pronssi 15 kilometrin pikamatkalta. Hakulinen keräsi kultamitaleita kaikkiaan viisistä peräkkäisistä arvokilpailusta: olympiavuosien lomassa palkinnoiksi tulivat maailmanmestaruudet pikamatkalla ja viestissä Falunissa 1954 sekä pikamatkalla Lahdessa 1958. Uransa jälkipuoliskolla Hakulinen vaihtoi vielä lajia: hän osallistui Innsbruckin olympiakisoihin 1964 ampumahiihtäjänä: hiihtovauhti oli edelleen ylivoimaista mutta osumatarkkuus ei ollut samaa luokkaa. Hakulinen kantoi Suomen lippua Innsbruckin kisojen avajaisissa. Hänen saavutuksiaan arvostettiin myös neljällä valinnalla Vuoden urheilijaksi. Veikko Hakulinen valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen vuonna 2010. |
Hasu Heikki
Maastohiihto, yhdistetty s. 1926, k. 2025 Olympiaedustukset Oslo 1952 Olympiakultaa maastohiihdon 4 x 10 km viestissä ja hopeaa yhdistetyssä. St. Moritz 1948 Olympiakultaa yhdistetyssä. |
Heikki Hasu hallitsi yhdistetyn hiihtoa 1940–50-lukujen vaihteessa maailmassa.
Hasu oli lajinsa ensimmäinen olympiavoittaja Norjan ulkopuolelta voitettuaan 21-vuotiaana yhdistetyn hiihdon kultaa St. Moritzissa. Kilpailussa käytiin hiihto-osuus ensin, ja perään hypättiin kolme kierrosta mäkeä, joista kaksi laskettiin tuloksiin. Hasu oli yksi kilpailun nuorimmista osallistujista mutta sitäkin murskaavampi ladulla: hän voitti hiihdon lähes kolmella minuutilla ja sai nautiskellen hypätä varmat hypyt, jotka riittivät selvään kultaan. Lake Placidin MM-kisoista 1950 oli tuomisina kultaa ja hopeaa: Hasu kruunattiin yhdistetyn hiihdon maailmanmestariksi, ja hopea irtosi 4 x 10 m:n viestihiihdosta. Salpausselän kisojen yhdistettyä Hasu hallitsi yli puoli vuosikymmentä. Hän kipusi Lahdessa korkeimmalle korokkeelle viisi kertaa vuosina 1948, 1949 ja 1951–53. Toisen olympiakultansa Hasu saavutti Oslossa 1952 Suomen joukkueen aloittajana 4 x 10 km:n viestihiihdossa. Hän onkin viimeinen maastohiihdossa olympiamitalin saavuttanut yhdistetyn hiihtäjä. Oslon kisamenestystä täydensi olympiahopea yhdistetyssä. Hasu ei aivan onnistunut puolustamaan kultaansa, vaan sijoittui toiseksi pienellä neljän pisteen erolla. Vuoden urheilijaksi Heikki Hasu äänestettiin sekä 1948 että 1950. Hänet on valittu Suomen urheilun Hall of Fameen vuonna 2014 ja hänelle on myönnetty Pro Urheilu-tunnustuspalkinto. Hasu toimi kansanedustajana vuosina 1962–66 ja 1967–70. |
Hietamies Mirja
Maastohiihto s. 1931, k. 2013 Olympiaedustukset Cortina d’Ampezzo 1956 Olympiakultaa 3 x 5 km viestissä. Oslo 1952 Olympiahopeaa 10 km matkalla. |
Mirja Hietamies hiihti keskimmäisen osuuden Suomen olympiakultajoukkueessa 3 x 5 km:n viestissä Cortina d’Ampezzossa 1956.
Kovat kansalliset ja kansainväliset hiihtosuoritukset nuorella iällä siivittivät Mirja Hietamiehelle paikan hiihtohistorian ensimmäiseen naisten olympiakilpailuun Oslossa 1952. Suomalaisnaiset ottivat 10 kilometrin kilvassa kolmoisvoiton. Viimeisellä lähtönumerolla hiihtänyt Hietamies sijoittui hopealle 59 sekuntia Lydia Widemania jäljessä. 1950-luvun alkupuoli oli Hietamiehelle menestyksekäs myös MM-tasolla: hän otti Falunin MM-kisoissa 1954 hopeaa viestissä ja pronssia 10 kilometrillä. Cortina d’Ampezzon 3 x 5 km:n viestissä Hietamiehen suorituksella oli merkittävä vaikutus Suomen voittoon. Hän lähti toiselle osuudelle 24 sekuntia Neuvostoliiton Alevtina Koltšinaa jäljessä. Vaihtoon tultaessa ero oli enää kuusi sekuntia. Hietamies hiihtikin koko kilpailun toiseksi nopeimman henkilökohtaisen ajan Ruotsin Sonja Edströmin jälkeen. Kilpauransa Hietamies lopetti Salpausselän kisojen jälkeen vuonna 1961. Urheilu-uransa jälkeen hän työskenteli takseja ja linja-autoja omistavassa perheyrityksessä. Vuonna 2001 Mirja Hietamies-Eteläpäälle myönnettiin Pro Urheilu -tunnustuspalkinto. |
Huhtala Väinö
Maastohiihto s. 1935, k. 2016 Olympiaedustukset Innsbruck 1964 Olympiahopeaa 4 x 10 km viestissä. Squaw Valley 1960 Olympiakultaa 4 x 10 km viestissä. |
Väinö Huhtala oli hiihtämässä Suomelle viestikultaa Squaw Valleyn olympiakisoissa 1960.
Huhtala varmisti pääsynsä Squaw Valleyn olympiajoukkueeseen yllätysvoitolla kisoihin ei Kyyjärven katsastuskilpailuissa alkuvuonna Squaw Valleyssä hän voitti joukkueen sisäisen karsintakilpailun ja pääsi näin viestimiehistöön. Kilpailussa Huhtala hiihti kolmannen osuuden, jolle hän pääsi johdossa yhdessä Norjan Einar Østbyn kanssa. Vaihtoon tultaessa Huhtala oli joutunut taipumaan norjalaiselle 20 sekunnin verran, mutta ankkuriosuudella Veikko Hakulinen hiihti Norjan ohi ja Suomen olympiakultaan. Huhtala osallistui myös 15 kilometrin matkalle sijoittuen kolmanneksitoista. Neljä vuotta myöhemmin Innsbruckin olympiakisoissa Huhtala saavutti viestihopean hiihdettyään tällä kertaa avausosuuden. Kisojen pikamatkalla hän sijoittui neljänneksi jäätyään pronssista vain 3,2 sekuntia. MM-kilpailuissa Huhtala saavutti yhden mitalin, viestihopean Zakopanessa 1962. Hiihtoa Huhtala jatkoi 1970-luvun alkupuolelle saakka. SM-kultaa hän voitti 15 kilometrillä 1961 ja 1962 sekä neljästi viestissä vuosina 1960-1964. Työuransa hän teki Kaipolan paperitehtaan maalarina ja myöhemmin liikunnanohjaajana. Vuonna 2002 Huhtalalle myönnettiin Pro Urheilu -palkinto. |
Hämäläinen Kalevi
Maastohiihto s. 1932, k. 2005 Olympiaedustukset Innsbruck 1964 Squaw Valley 1960 Olympiakultaa 50 kilometrillä. Cortina d’Ampezzo 1956 |
Kalevi Hämäläinen voitti 50 kilometrin olympiakullan Squaw Valleyssa 1960 kilpailun ensimmäisenä lähtijänä.
Kalevi Hämäläinen edusti seuratasolla Juvan Urheilijoita, Evon Metsäpoikia ja Sulkavan Urheilijat-41:tä. Erikoista on, että hän voitti ensimmäiset arvokisakultamitalinsa ennen yhtäkään Suomen mestaruutta: Lahden MM-kisoissa 1958 Hämäläinen hiihti ykkössijalle 30 kilometrin matkalla ja otti pronssia viestissä. Hämäläisen hiihtofilosofiaan kuului ilmeisesti ajoittaa huippukuntonsa aina arvokisoihin. Squaw Valleyssa olympiakisoissa 1960 Hämäläinen hiihti kaksoisvoittoon yhdessä Veikko Hakulisen kanssa 50 kilometrin matkalla. Kultamitali heltisi ajalla 2.59.06,3 Hakulisen hiihtäessä hopealle 20 sekuntia heikommalla ajalla. Ensimmäisenä hiihtäjänä ladulle lähtenyt Hämäläinen piti kilpailun johtopaikan aina maaliin saakka. Suomen hiihtojohdon luottamus Hämäläistä kohtaan ei vaikuttanut vahvalta, sillä hänet pudotettiin sekä MM-kisajoukkueesta vuonna 1966 että Grenoblen olympiakisoista vuonna 1968. Presidentti Urho Kekkonen lähetti Hämäläiselle tammikuussa 1968 kirjalahjan tekstillä ”Metsäteknikko Kalevi Hämäläinen, Juvan Urheilijat. Teitä ei taaskaan kohdeltu valinnoissa oikeudenmukaisesti. Parhain terveisin, 22.1.1968, Urho Kekkonen” Kalevi Hämäläiselle myönnettiin vuonna 1958 Urheilun Kuva-aitan Hopeahaarikka-palkinto ”Urheiluteko, jota Suomi ei unohda”. Tunnustuksena merkittävästä urheilu-urastaan Hämäläinen sai Pro Urheilu -palkinnon vuonna 2001. |
Jalkanen Kalle
Maastohiihto s. 1907, k. 1941 Olympiaedustukset Garmisch-Partenkirchen 1936 Olympiakultaa 4 x 10 km viestissä. |
Kalle Jalkanen ratkaisi Suomelle voiton olympiahistorian ensimmäisessä viestihiihtokilvassa Garmisch-Partenkirchenissa 1936.
Iisveden Vesassa hiihtouransa aloittanut Kalle Jalkanen oli 1930-luvun ainoa huippuhiihtäjä, jonka kasvattina oli ollut TUL:n seura. Garmisch-Partenkirchenin olympiakisoihin 1936 osallistuessaan Jalkanen oli 29-vuotias. Hän hiihti Suomen viestijoukkueessa ankkuriosuuden, josta ei käänteitä puuttunut. Jalkanen pääsi matkaan reilun minuutin Norjan Bjarne Iverseniä jäljessä. Hän hiihti kuin vimmattu ja otti karkulaisen kiinni jo osuuden puolivälissä. Eräässä alamäessä tapahtui kuitenkin jotain kummallista: Jalkanen sylkäisi, ja hänen tekohampaansa lensivät hankeen. Tuohon aikaan tekohampaat olivat kalliita, joten Jalkanen peruutti poimimaan ne mukaansa. Pelastusoperaation aikana Iversen ennätti ohittaa suomalaisen. Jalkanen ei luovuttanut ja sai norjalaisen jälleen kiinni puoli kilometriä ennen maalia. Lopulta hän kiri Suomelle kultamitalin kuuden sekunnin erolla. Jalkanen ei voittanut yhtään Suomen mestaruutta mutta menestyi kansainvälisesti sitäkin paremmin: hän saavutti Chamonixin maailmanmestaruuskisoissa 1937 hopeaa sekä 18 kilometrillä että viestissä. Uransa suurimman henkilökohtaisen voiton hän otti Lahden MM-kisojen 50 kilometrillä 1938. Kuninkuusmatkan kullan lisäksi kotikisoista heltisi 18 kilometrin pronssi. Kalle Jalkanen menehtyi jatkosodan alkuvaiheessa Inkerin Kirjasalossa |
Jauhojärvi Sami
Maastohiihto s. 1981 Olympiaedustukset Sotshi 2014 Olympiakultaa sprinttiviestissä. Vancouver 2010 Torino 2006 |
Sami Jauhojärvi ratkaisi Suomelle ainoan kultamitalin Sotšin talviolympiakisoissa 2014.
Ylitorniosta lähtöisin oleva Sami ”Musti” Jauhojärvi nousi Suomen hiihdon kärkikaartiin voitettuaan nuorten maailmanmestaruuden talvella 2001. Jauhojärvi hiihti Suomen maajoukkueessa lähes kaksi vuosikymmentä, aina uransa viimeiseen kauteen 2016–2017 saakka. Jauhojärvi starttasi yhteensä 215 maailmancupin osakilpailuun. Maailmanmestaruuskilpailuissa Jauhojärvi saavutti Liberecissä 2009 kaksi pronssimitalia sprinttiviestistä ja viestistä sekä Lahden MM-kotikilpailuissa 2017 pronssin sprinttiviestistä. Lahden kisoihin valmistautumista varten Jauhojärvi muutti paikkakunnalle asumaan. Juuri sprinttiviestistä muodostui Jauhojärven uran suurin menestyslaji. Sotšin talviolympiakisoissa 2014 hän voitti kultaa parinsa Iivo Niskasen kanssa. Jauhojärvi ratkaisi kilpailun käytännössä viimeisessä mutkassa, jossa hän jätti kilpakumppanit lopullisesti taakseen. Sprinttiviestin kulta valittiin Urheilugaalassa vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi. Jauhojärvi ja Niskanen palkittiin poikkeuksellisesti molemmat Vuoden urheilija -palkinnolla. |
Karppinen Klaus
Maastohiihto s. 1907, k. 1992 Olympiaedustukset Garmisch-Partenkirchen 1936 Olympiakultaa 4 x 10 km viestissä. |
Klaes ”Klaus” Karppinen oli viisinkertainen maastohiihdon maailmanmestari ja Garmisch-Partenkirchenin viestin olympiavoittaja.
Karppinen oli todellinen viestimatkojen ammattilainen ja arvokisojen mitalimies. 60-kiloinen ja 162 senttinen Iisalmen Visan hiihtäjä toimi kerta toisensa jälkeen Suomen viestijoukkueen luottomiehenä – maailmanmestaruuskisoista kertyi yhteensä viisi viestimitalia, joista neljä kultaisia. Karppinen menestyi toki myös henkilökohtaisilla matkoilla: Vysoké Tatryssa vuonna 1935 hän hiihti maailmanmestariksi 18 km:n matkalla ja hopealle 50 kilometrillä. Vuosina 1937–1939 Karppinen hiihti itsensä kolme kertaa MM-hopealle. Garmisch-Partenkirchenin talviolympiakisoissa 1936 Karppinen hiihti toisen osuuden. Suomi voitti lopulta kultamitalin Kalle Jalkasen ankkuriosuuden uroteon myötä. Kisojen 50 km:n matkalla Karppinen sijoittui viidenneksi. Uransa viimeisen arvokilpailun Karppinen hiihti Zakopanen maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1939. |
Kirvesniemi Marja-Liisa
Maastohiihto s. 1955 Olympiaedustukset Lillehammer 1994 Pronssia 5 km ja 30 km matkoilla. Albertville 1992 Calgary 1988 Pronssia 4 x 5 km viestissä Sarajevo 1984 Olympiakultaa 5 km, 10 km ja 20 km matkoilla. Pronssia 4 x 5 km viestissä. Innsbruck 1976 |
Marja-Liisa Kirvesniemi (o.s. Hämäläinen) on Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin naisurheilija.
Marja-Liisa Hämäläinen teki olympiahistoriaa Sarajevossa 1984 voittamalla kaikki kolme henkilökohtaista naisten maastohiihdon kultamitalia: 5 km:llä, 10 km:llä ja 20 km:llä. Mitalitilin täydensi viestin pronssi. Hänen menestysuransa jatkui tämän jälkeen vielä 10 vuotta ja tuotti yhteensä seitsemän olympia- ja kahdeksan MM-mitalia. Calgarysta 1988 saaliina oli viestipronssi, Lillehammerista 1994 pronssit 5 km:llä ja 30 km:llä. Korkeimmalle korokkeelle Kirvesniemi nousi vielä Lahden maailmanmestaruuskisoissa 1989 johdettuaan Suomen kolmoisvoittoon 10 km:n perinteisen tyylin kilvassa. Hän hiihti myös viestin MM-kultajoukkueissa 1978 ja 1989. Maailmancupin kokonaiskilpailun hän voitti kahdesti. Marja-Liisa Kirvesniemi päätti upean hiihtouransa Lillehammerin kahteen olympiapronssiin 1994. Olympiahistoriaan Marja-Liisa Kirvesniemi jätti nimensä myös osallistumalla ensimmäisenä naisena kuusiin talviolympiakisoihin (1976–1994). Hänet valittiin vuoden urheilijaksi 1984 sekä vuoden naisurheilijaksi 1985 ja 1991. Kirvesniemelle myönnettiin Pro Urheilu -tunnustuspalkinto 2006. Lisäksi hän on osallistunut soihdunkantajana olympiakisojen soihtuviestiin 2004 ja 2006. Marja-Liisa Kirvesniemelle on myönnetty valtion urheilijaeläke vuonna 2016. Kirvesniemi valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen vuonna 2011 |
Koivisto Arto
Maastohiihto s. 1947 Olympiaedustukset Innsbruck 1976 Olympiakultaa maastohiihdon 4 x 10 km viestissä, 15 km pronssia |
Koiviston ura huipentui kauteen 1975–1976.
Innsbruckin olympialaisissa hän sijoittui ensimmäisessä olympiastartissaan 30 kilometrillä kahdeksanneksi. Kolme päivää myöhemmin hiihdetty 15 kilometrin kilpailu sujui vielä paremmin. Koivisto johti kilpailua viiden kilometrin väliajoissa, mutta kymmenen kilometrin kohdalla hän oli joutunut taipumaan muutaman sekunnin Neuvostoliiton Nikolai Bažukoville. Taistelu hopeamitalistakin kääntyi itänaapureille, kun Koivisto joutui kaatumalla väistämään hiihtoladulle eksynyttä turistia. Koivisto pääsi kuitenkin kipuamaan kolmannelle palkintokorokkeelle. Hänen pronssinsa jäi suomalaismiesten ainoaksi henkilökohtaiseksi maastohiihtomitaliksi Innsbruckista. Kolmantena kilpailuna käytiin runsaasti draamaa sisältänyt viesti. Aloitusosuudella suosikkijoukkue Neuvostoliiton hiihtäjältä hajosi suksen side, ja hän jäi yli minuutin kärjestä. Matti Pitkänen päästi Juha Miedon toiselle osuudelle hyvissä asemissa. Mieto nousikin selvään johtoon jo karussa hiihtäneen Itä-Saksan Axel Lesserin satutettua itsensä kolarissa turistin kanssa. Kolmannella osuudella Neuvostoliiton hiihtäjällä oli jälleen sideongelmia, ja Suomen Pertti Teurajärvi piti joukkueen kärjessä. Hyvässä tilanteessa ankkuriosuudelle päässyt Koivisto toikin Suomen olympiavoittoon murskaavalla kahden minuutin marginaalilla Norjaan. Koivisto viimeisteli kisaurakkansa hiihtämällä kymmenenneksi 50 kilometrillä. Hienon talven päätteeksi Arto Koivisto sijoittui epävirallisessa maailmancupissa toiseksi Juha Miedon jälkeen. Koivisto hiihti vielä Lahden MM-kilpailuissa 1978 ja Oslon MM-kilpailuissa 1982. Vuoden 1981 SM-kilpailuissa hänen dopingnäytteestään löydettiin merkkejä efedriinistä ja hänelle määrättiin kuukauden mittainen kilpailukielto. |
Korhonen Urpo
Maastohiihto s. 1923, k. 2009 Olympiaedustukset Oslo 1952 Olympiakultaa 4 x 10 km viestissä. |
Urpo Korhonen hiihti Suomen menestyksekkäässä viestikvartetissa kultaa Oslon olympiakisoissa vuonna 1952.
Suurimman osan elämästään Padasjoella asunut Korhonen edusti parhaina menestysvuosinaan Jämsänkosken Ilvestä ja Evon Metsä-Poikia. Menestyksekkäänä viestihiihtäjänä tunnettu Korhonen sai paikan Suomen joukkueeseen Oslon olympiaviestiin voitettuaan karsintahiihdossa kisapaikalla Veini Kontisen. Joukkueen muut hiihtäjät olivat Heikki Hasu, Paavo Lonkila ja Tapio Mäkelä. Korhonen hiihti viestissä kolmannen osuuden. Suomen voitto oli ylivoimainen, sillä eroa hopealle hiihtäneeseen Norjaan tuli liki kolme minuuttia. Korhonen harrasti hiihdon lisäksi myös kestävyysjuoksua kansallisella tasolla parhaana saavutuksenaan viides sija vuoden 1952 Kalevan kisojen 10 000 metrillä. Työuraa Korhonen teki metsätyönjohtajana ja sotakirjailijana. Vuonna 2001 Korhoselle myönnettiin Pro Urheilu – tunnustuspalkinto. |
Lonkila Paavo
Maastohiihto s. 1923, k. 2017 Olympiaedustukset Oslo 1952 Olympiakultaa 4 x 10 km viestissä ja pronssia 18 km matkalla. |
Paavo Lonkila oli mukana hiihtämässä Suomelle miesten viestin olympiakultaa Oslon talviolympialaisissa.
Kiuruveteläinen maanviljelijä Paavo Lonkila ei koskaan voittanut Suomen mestaruuksia, mutta hän saavutti pikamatkalla kaksi SM-hopeaa ja kaksi pronssia vuosina 1949–55. Vuoden 1950 MM-kisoissa Yhdysvaltain Rumfordissa hän sijoittui 18 kilometrillä viidenneksi ja hiihti Suomen hopeaa ottaneessa viestijoukkueessa. Holmenkollenin kisoissa Lonkila sivakoi 18 kilometrin voittoon vuonna 1951. Oslon olympiakisoissa 1952 Lonkila sai sekä viestikultaa että henkilökohtaisen pronssimitalin. Viestijoukkueessa toisen osuuden hiihtänyt Lonkila teki varman suorituksen ja kasvatti Suomen johtoa lähes kolmeen minuuttiin. Hän latasi viestiosuuteen kaikki voimansa, vaikka edellisenä syksynä kirveenterä oli osunut häntä ranteeseen ja teki hiihdosta hieman epävarmaa. Epävarmuus näkyi henkilökohtaisella 18 kilometrin matkalla: Lonkila ei uskaltanut laittaa kaikkeaan peliin, mutta tuloksena oli silti pronssimitali. |
Lähde Matti
Maastohiihto s. 1911, k. 1978 Olympiaedustukset Garmisch-Partenkirchen 1936 Olympiakultaa 4 x 10 km viestissä. |
Matti Lähde oli mukana hiihtämässä Suomelle voittoa olympiahistorian ensimmäisessä viestihiihtokilpailussa Garmisch-Partenkirchenissa 1936.
Viesti oli Garmisch-Partenkirchenin talviolympiakisojen maastohiihto-ohjelman avauslaji. Suomen joukkueella oli kuitenkin ongelmia: Valter Forsell oli jäänyt pois sairastumisen takia, ja sekä Sulo Nurmela että Matti Lähde joutuivat lähtemään ladulle puolikuntoisina. Nurmelan ja Klaus Karppisen osuuksien jälkeen Suomi oli Norjaa jäljessä 1.25 minuuttia. Kolmannen osuuden hiihtänyt Lähde otti Sverre Brodahlia kiinni kolme sekuntia ja lähetti ankkuriosuudelle Kalle Jalkasen, joka kiri Suomen lopulta voittoon. Lähde osallistui kisoissa myös 18 kilometrin pikamatkalle sijoittuen viidenneksitoista. Viimeisen merkittävän hiihtovoittonsa Matti Lähde saavutti Puijon 50 kilometrin hiihdossa vuonna 1946. |
Matikainen Marjo
Maastohiihto s. 1965 Olympiaedustukset Calgary 1988 Olympiakultaa 5 km perinteisellä. Pronssia 10 km ja 4 x 5 km viestissä. Sarajevo 1984 Pronssia 4 x 5 km viestissä. |
Marjo Matikainen voitti Calgaryn talviolympiakisoissa 1988 kultaa maastohiihdon viiden kilometrin kilpailussa.
Espoolaisen Marjo Matikaisen tie kansainvälisen hiihdon huipulle alkoi vuonna 1982, kun hän oli hiihtämässä Suomen joukkuetta nuorten maailmanmestaruuskisoissa viestipronssille. Vuonna 1983 tuo viestipronssi muuttui kullaksi, ja uran nousu jatkui, kun seuraavana talvena Sarajevon olympialaduilla Matikainen ylsi Suomen joukkueessa viestipronssiin. Kaudella 1985–86 Matikainen voitti hiihdon maailmancupin kokonaiskilpailun. MM-kilpailuissa Oberstdorfissa 1987 hän voitti kultaa viiden kilometrin matkalla. Oberstdorfissa hänen spontaani ”Havuja, perkele” -huudahduksensa jäi elämään suomalaiskatsojien mieleen. Menestyskaudet viitoittivat ladut Calgaryn olympiakisoihin 1988. Taistelu kullasta oli kova Calgaryn talviolympiakisojen viiden kilometrin perinteisen hiihtotyylin kilpailussa: Matikaisen voittoero neuvostoliittolaiseen hopeamitalistiin Tamara Tihonovaan oli vain sekunnin luokkaa. Lisäksi Matikainen voitti pronssia 10 km:llä sekä toistamiseen 4 x 5 km:n viestissä. Matikainen valittiin Vuoden urheilijaksi vuosina 1986, 1987 ja 1989 ja pääkaupunkiseudun parhaaksi urheilijaksi vuosina 1986–1989. Marjo Matikainen-Kallström on toiminut urheilu-uransa jälkeen näkyvästi politiikassa sekä muissa luottotehtävissä. |
Mieto Juha
Maastohiihto s. 1949 Olympiaedustukset Sarajevo 1984 Olympiapronssia 4 x 10 km viestissä. Lake Placid 1980 Olympiahopeaa 15 km ja 50 km kilpailuissa. Olympiapronssia 4 x 10 km viestissä. Innsbruck 1976 Olympiakultaa 4 x 10 km viestissä. Sapporo 1972 |
Juha Mieto saavutti 1980 Lake Placidin talviolympialaisissa Suomen urheiluhistorian kuuluisimman hopeamitalin.
Neljissä olympialaisissa kilpaillut ”Mietaa” ei koskaan voittanut henkilökohtaista arvokisakultaa, mutta hävisi yhden sitäkin ikimuistoisemmin. Lake Placidin 15 kilometrin hiihdon sadasosasekunnin tappio on yksi Suomen urheiluhistorian tunnetuimpia hetkiä. Toivuttuaan katkerasta takaiskustaan Ruotsin Thomas Wassbergille Mieto nimesi olympiamitalinsa ”maailman kirkkahimmaksi hopiaksi”. Mieto voitti toisen henkilökohtaisen olympiahopeansa Lake Placidin 50 kilometrillä ja kiri Suomen ankkuriosuudella neljänneltä sijalta pronssille 4 x 10 km:n viestissä. Uransa komeimpaan suoritukseen hän ylsi Innsbruckin 1976 olympiaviestin kakkososuudella. Viidentenä matkaan lähtenyt 197-senttinen hiihtäjäjätti nosti Suomen reiluun johtoon ja matkalle kohti olympiakultaa. Viimeisen olympiamitalinsa, viestipronssin, Mieto hiihti Sarajevossa 1984. Mieto keräsi urallaan yhdeksän arvokisamitalia, joista viisi olympialaduilta ja neljä MM-kisoista. Maailmancupin kokonaiskilpailun hän voitti 1976 ja -80. SM-kultamitaleita hänellä on 19. Urheilu-uran jälkeen Juha Mieto toimi kansanedustajana 2007–2011. Mieto valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen vuonna 2014. |
Myllylä Mika
Maastohiihto s. 1969, k. 2011 Olympiaedustukset Nagano 1998 Olympiakultaa 30 km perinteisellä. Pronssia 10 km perinteisellä sekä 4 x 10 km viestissä. Lillehammer 1994 Olympiahopeaa perinteisen 50 km. Olympiapronssia 30 km vapaalla, 4 x 10 km viestissä. Albertville 1992 |
Mika Myllylä hiihti olympiavoittoon 30 kilometrillä Naganon vaikeissa olosuhteissa vuonna 1998.
Myllylä teki olympiadebyyttinsä Albertvillen kisoissa 1992 sijoittuen perinteisen hiihtotavan 10 kilometrin kilvassa 14:nneksi. Läpimurto hiihtomaailman eliittiin tapahtui kaksi vuotta myöhemmin Lillehammerissa: Myllylä otti pronssin vapaan tyylin 30 kilometrillä ja viestissä sekä hopean perinteisellä 50 kilometrillä hävittyään ainoastaan Kazakstanin Vladimir Smirnoville. Ensimmäisen arvokisakultansa Myllylä otti perinteisen tyylin 50 kilometrillä Trondheimin MM-kisoissa 1997. Naganon olympiakisoissa 1998 hänen päämatkansa oli kisat avannut 30 kilometrin perinteinen kilpailu. Rata oli erittäin raskas, ja sankka lumipyry vaikeutti hiihtoa, mutta Myllylä otti ylivoimaisen voiton tehden puolitoista minuuttia eroa Norjan Erling Jevneen. Myllylä saavutti Naganossa vielä pronssin perinteisellä 10 kilometrillä ja viestissä. Myllylän ura loppui käytännössä kilpailukieltoon Lahden MM-kisojen jälkimainingeissa vuonna 2001, vaikka hän osallistui satunnaisesti kotimaisiin kisoihin aina vuoteen 2009 saakka. |
Mäkelä Tapio
Maastohiihto s. 1926, k. 2016 Olympiaedustukset Oslo 1952 Olympiakultaa 4 x 10 km viestissä. |
Tapio Mäkelä hiihti ankkurina Suomelle viestikultaa Oslon olympiakisoissa.
Nastolassa syntynyt ja Jämsän Kaipolaan asettunut Mäkelä oli monipuolinen hiihtäjä. Ensimmäisen Suomen mestaruutensa hän otti 3 x 10 kilometrin viestissä vuonna 1948. Neljä vuotta myöhemmin Mäkelä voitti henkilökohtaisen SM-kullan 18 kilometrin matkalla. Oslon olympiakisoissa 1952 Mäkelä hiihti hopeaa 18 kilometrillä hävittyään Norjan Hallgeir Brendenille 35 sekunnilla. Viestissä hän otti komean revanssin: Mäkelä pääsi ankkuriosuudelle turvalliset 2.26 minuuttia ennen Brendeniä, ja hän kasvatti Suomen voittomarginaalin lopulta lähes kolmeen minuuttiin hiihdettyään kilvan nopeimman osuusajan. Mäkelän viimeisin merkittävä arvokilpailuvoitto oli viestin kultamitali Falunin vuoden 1954 MM-kisoissa. Ammatiltaan Mäkelä oli toimistonhoitaja. Hän toimi Kaipolan Vireen puheenjohtajana vuosina 1965–1970. |
Mäntyranta Eero
Maastohiihto s. 1937, k. 2013 Olympiaedustukset Sapporo 1972 Grenoble 1968 Olympiahopeaa 15 km, olympiapronssia 30 km sekä 4 x 10 km viestissä. Innsbruck 1964 Olympiakultaa sekä 15 km että 30 km matkoilla. Hopeaa 4 x 10 km viestissä. Squaw Valley 1960 Maastohiihto, 4 x 10 km M olympiakultaa |
Seitsemän olympia- ja viisi MM-mitalia hiihtänyt Eero Mäntyranta oli maailman parhaita talviurheilijoita 1960-luvulla. Pellosta kotoisin ollut Mäntyranta hiihti ensi kerran olympiakisoissa Squaw Valleyssa 1960: hän sijoittui 15 kilometrin pikamatkalla kuudenneksi ja hiihti Suomen toisen osuuden Suomen kultamitaliviestissä.
Uransa huipulla Mäntyranta oli Innsbruckin talviolympiakisoissa 1964. Hän voitti olympiakullan 30 kilometrillä reilun minuutin erolla ja 15 kilometrillä yli 40 sekunnin turvin ennen molemmilla matkoilla toiseksi hiihtänyttä Norjan Harald Grønningeniä. Viestistä palkinnoksi tuli vielä hopea. Mitalimenestyksen ohella Mäntyranta palkittiin kisojen illanvietossa ”Mr. Seefeldin” tittelillä. Kolmansissa olympiakisoissaan Grenoblessa 1968 Mäntyranta hiihti vielä hopeaa 15 kilometrillä sekä pronssia 30 kilometrillä ja viestissä, jossa hän pelasti Suomen mitaleille hurjalla ankkuriosuuden nousullaan. Mäntyranta lähti yllättäen mukaan vielä Sapporon olympiakisoihin 1972 mutta jäi vaille menestystä. Eero Mäntyranta valittiin Vuoden urheilijaksi vuosina 1964 ja 1966. Mäntyrannasta pystytettiin hiihtäjäpatsas Pelloon vuonna 1997. Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon hän sai vuonna 2000. |
Niskanen Iivo
Maastohiihto s. 1992 Olympiaedustukset Peking 2022 Olympiakultaa 15 km perinteisellä, hopeaa parisprintissä Joni Mäen kanssa ja pronssia skiathlonissa. Viestissä kuudes. PyeongChang 2018 Olympiakultaa 50 km perinteisellä. Sprintissä 14:s, 30 km skiathlonissa 19:s, viestissä neljäs. Sotshi 2014 Olympiakultaa sprinttiviestissä Sami Jauhojärven kanssa. 15 km neljäs, 50 km kymmenes, 30 km skiathlonissa 25:s, viestissä kuudes. |
Iivo Niskanen on 2000-luvun menestynein suomalainen olympiaurheilija.
Vieremäläinen Iivo Niskanen teki loistavan läpimurron maailman hiihtoeliittiin olympiatalvena 2014. Tuore nuorten maailmanmestari hiihti Sotšin olympiakisojen 15 km:llä neljänneksi vain 0,2 sekuntia mitalista jääneenä. Tätä seurasi yllättävä kultamitali perinteisen tyylin sprinttiviestissä Sami Jauhojärven kumppanina. Kyseessä oli Suomen ensimmäinen talvikisojen olympiavoitto 12 vuoteen. Kaksikko voittikin yhdessä Vuoden urheilijan palkinnon. Niskanen nousi seuraavina talvina maailman parhaaksi perinteisen hiihtotavan erikoismieheksi. Hän voitti MM-kullan 15 kilometrillä ja pronssin sprinttiviestissä kotiyleisön edessä Lahdessa 2017. Pyeongchangin olympiakisoissa 2018 perinteisellä tyylillä hiihdettiin kuninkuusmatka 50 kilometriä yhteislähtönä: Niskanen teki iskunsa 20 kilometrin kohdalla ja jätti ainoan uhkaajansa Aleksandr Bolšunovin lopulta 18 sekunnin päähän. Kultamitalinsa hän vastaanotti olympiakisojen päättäjäisissä maailmanlaajuisen tv-yleisön edessä. Seuraavalta olympiadilta tilille kertyi vain 15 kilometrin MM-pronssi 2019, mutta Pekingin olympialaduilla 2022 Niskanen oli jälleen mestaruuskunnossa. Hän aloitti pronssilla yhdistelmäkilpailussa, jatkoi hopealla sprinttiviestissä parinaan Joni Mäki ja huipensi kisansa ottamalla kultamitalin perinteisellä 15 kilometrillä: eroa Bolšunoviin syntyi tällä kertaa 23 sekuntia. Niskasesta tuli näin neljäs suomalainen maastohiihdon kolminkertainen olympiavoittaja. Aiemmin samaan ovat yltäneet vain Veikko Hakulinen, Eero Mäntyranta ja Marja-Liisa Kirvesniemi. MM-kisoissa 2023 Niskanen pohjusti toisen osuuden irtiotollaan Suomen miesten viestihopean. |
Nurmela Sulo
Maastohiihto s. 1908, k. 1999 Olympiaedustukset Garmisch-Partenkirchen 1936 Olympiakultaa 4 x 10 km viestissä. |
Sulo Nurmela oli kolminkertainen hiihdon maailmanmestari ja viestin kultamitalisti Garmisch-Partenkirchenin talviolympiakisoissa 1936.
Nurmela syntyi Miehikkälässä ja edusti urallaan Miehikkälän Vilkasta sekä Vehkalahden Veikkoja. Maanviljelijän ammatissa toiminut Nurmela hankki erinomaisen pohjakuntonsa erilaisissa maa- ja metsätöissä. Nurmela oli tunnettu nimi maailmalla jo ennen Garmisch-Partenkirchenin olympialaisia: vuoden 1934 maailmanmestaruuskisoissa Ruotsin Sollefteåssa hän voitti kultamitalin sekä 18 kilometrillä että viestihiihdossa. Vuotta myöhemmin Nurmela sai kolmannen MM- kultansa Suomen joukkueen voittaessa viestikilpailun Vysoké Tatryssa. Garmisch-Partenkirchenissä 1936 Nurmela joutui hiihtämään kipeänä eikä yltänyt tavalliselle tasolleen. Hän hävisikin viestin avausosuudella Norjan Oddbjørn Hagenille 62 sekuntia. Suomi voitti kuitenkin Kalle Jalkasen uskomattoman ankkuriosuuden ansiosta kultamitalin. 18 kilometrin henkilökohtaisessa kilpailussa Nurmela hiihti seitsemänneksi. Sulo Nurmelan kunniaksi pystytettiin näköispatsas Vehkalahdella vuonna 2008. |
Pitkänen Matti
Maastohiihto s. 1948 Olympiaedustukset Lake Placid 1980 Pronssia 4 x 10 km viestissä. Innsbruck 1976 Olympiakultaa 4 x 10 km viestissä. |
Matti Pitkänen oli mukana hiihtämässä Suomelle olympiakultaa Innsbruckin kisojen viestissä vuonna 1976.
Miesten viestistä Innsbruckin talviolympiakisoissa 1976 muodostui dramaattinen jännitysnäytelmä. Suosikkijoukkue Neuvostoliiton aloittajalta hajosi suksen side, ja hän jäi yli minuutin kärjestä. Avausosuuden hiihtänyt Matti Pitkänen päästikin Juha Miedon toiselle osuudelle hyvissä asemissa. Mieto nousi selvään johtoon jo karussa hiihtäneen Itä-Saksan Axel Lesserin satutettua itsensä kolarissa turistin kanssa. Kolmannella osuudella Neuvostoliiton hiihtäjällä oli jälleen sideongelmia, ja Suomen Pertti Teurajärvi piti joukkueen vakuuttavassa johdossa. Hyvässä tilanteessa ankkuriosuudelle päässyt Arto Koivisto toi Suomen olympiavoittoon murskaavalla kahden minuutin marginaalilla Norjaan. Henkilökohtaisilla matkoilla Pitkäsen paras sijoitus oli 30 km:n kilpailun 13. sija. Lahden MM-kisoissa vuonna 1978 Pitkänen sai hopeaa 4 x 10 km viestissä ja sijoittui jokaisella henkilökohtaisella matkalla neljänneksi. Suomen joukkueen kohtaloksi 50 kilometrin matkalla koitui huono voitelu. Pitkänen, joka piti kisaa päämatkanaan, aloitti hiihdon vahvasti: hän oli ensimmäisen 10 km:n jälkeen johdossa ja vielä 30 km:n kohdalla toisena. Luistamattomat sukset tiputtivat hänet lopulta mitalivauhdista. Lake Placidin vuoden 1980 olympialaisissa suomalaiset ylsivät jälleen viestimitalille: Pitkänen hiihti pronssijoukkueessa kolmannen osuuden. 30 kilometrillä hän oli kuudes ja viidelläkympillä yhdestoista. |
Polkunen Sirkka
Maastohiihto s. 1927, k. 2014 Olympiaedustukset Cortina d’Ampezzo 1956 Olympiakultaa 3 x 5 km viestissä. Oslo 1952 |
Sirkka Polkunen voitti naisten viestihiihdon olympiakullan Cortina d’Ampezzon olympialaisissa vuonna 1956.
Polkunen sai kimmokkeen hiihtouralle voitettuaan TUL:n mestarin Tyyne Tikkasen Kuopion puulaakihiihdoissa vuonna 1947. Hän sai kunnian olla olympiahistorian ensimmäinen naishiihtäjä startattuaan Oslon olympiakisojen 10 kilometrin kilpailuun numerolla 1. Suoritus riitti viidenteen sijaan kilvan neljänneksi parhaana suomalaishiihtäjänä. Ensimmäisen arvokisamitalinsa, viestihopean, Polkunen sai Falunin MM- hiihdoissa 1954. Seuraavana vuonna hän hiihti voittoon Zakopanen kansainvälisissä kisoissa sekä 10 km matkalla että viestissä. Cortinan olympiakisoissa 1956 Polkunen hiihti viestin ensimmäisen osuuden. Matka alkoi hyvin, mutta hän menetti johtoasemansa kaaduttuaan ja hiihdettyään hetken väärään suuntaan. Vaihdossa Suomi oli jäänyt kärjestä 24 sekuntia. Toisella osuudella hiihtänyt Mirja Hietamieskuroi kuitenkin eroa umpeen, ja Siiri Rantanen ratkaisi Suomelle kultamitalin ankkuriosuudella. Henkilökohtaisella 10 kilometrin matkalla Polkunen hiihti kahdeksanneksi. Lopetettuaan varsinaisen hiihtouransa talven 1956 jälkeen Sirkka Vilander työskenteli Rikkihappo Oy:n Vihtavuoren tehtaalla lataajana. Opetusministeriö myönsi hänelle Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon vuonna 2001. |
Rantanen Siiri
Maastohiihto s. 1924, k. 2023 Olympiaedustukset Squaw Valley 1960 Pronssia 3 x 5 km viestissä. Cortina d’Ampezzo 1956 Olympiakultaa 3 x 5 km viestissä. Oslo 1952 Pronssia 10 km kilpailussa. |
Siiri Rantanen ratkaisi olympiahistorian ensimmäisen naisten viestihiihdon voiton Suomelle.
Siiri ”Äitee” Rantanen teki uransa kuuluisimman suorituksen Italian Cortina d’Ampezzossa 1956, kun hän ohitti Neuvostoliiton hiihtäjän Radja Jerošinan ankkuriosuudella ja toi Suomen maaliin 3 x 5 km:n viestin olympiavoittajana. Neljä vuotta ennen sankarihiihtoaan Rantanen varmisti pronssimitalillaan Suomelle kolmoisvoiton olympiakisojen ensimmäisessä naisten hiihtokilpailussa 10 km:llä Oslossa 1952. Squaw Valleyn olympiakisoissa 1960 Rantanen sai vielä viestipronssia. Vuosien 1954, 1958 ja 1962 MM-kisoissa Rantanen saavutti kaksi henkilökohtaista ja kolme viestimitalia. Vuoden naisurheilijaksi hänet valittiin neljä kertaa 1954, 1956, 1958 ja 1959. Rantanen saavutti 1960-luvulla SM-kultamitaleita myös maastojuoksussa ja maantiepyöräilyssä. Vielä 1977 hän oli 52-vuotiaana nopein nainen Finlandia-hiihdossa (75 km). Lisänimensä ”Äitee” Rantanen sai oltuaan jo parhaina hiihtovuosinaan perheenäiti, mikä oli 1950-luvun naisurheilussa poikkeuksellista. Rantanen sai Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon vuonna 2000, ja hänelle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi vuonna 2009. Rantanen valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen 2012. Vuonna 2015 Rantasesta tuli ensimmäinen opetus- ja kulttuuriministeriön täyden urheilijaeläkkeen saanut henkilö. Lahden maailmanmestaruuskilpailuissa 2017 Rantanen hiihti kunniakierroksen täyden kotikatsomon hurratessa 92-vuotiaalle olympiavoittajalle |
Rolig Marjut
Maastohiihto s. 1966 Olympiaedustukset Lillehammer 1994 Albertville 1992 Olympiakultaa 5 km perinteisellä. Hopeaa 15 km perinteisellä. |
Marjut Rolig (os. Lukkarinen) on viimeisin suomalainen nainen, joka on hiihtänyt olympiavoittoon talvikisoissa.
Lohjalla syntynyt Marjut Lukkarinen kehittyi Suomen huipulle reilusti yli kaksikymppisenä. Ensimmäiset aikuisten Suomen mestaruusmitalinsa hän saavutti kaudella 1990–91. Hän oli tuona talvena paras hiihtäjä Suomessa, mutta MM-laduilla mitalit jäivät saavuttamatta. Albertvillen talviolympialaisissa 1992 Marjut Lukkarinen saavutti uransa kirkkaimmat palkinnot: kultaa 5 km:n pikamatkalla ja hopeaa 15 km:llä, molemmat perinteisellä hiihtotyylillä. Hiihtoalueen korkeus merenpinnasta teki ilmasta vähähappisen ja aiheutti monelle kilpailijalle vaikeuksia. Lukkarinen kertoi voiton jälkeisessä haastattelussaan 5 km hiihdon kulkeneen äärirajoilla, mutta oma hiihto oli hallussa koko ajan. Kultamitalikautensa jälkeen avioitunut Marjut Rolig saavutti vielä pronssin 15 km:llä Falunin MM-kisoissa 1993. Hän lopetti arvokisauransa Lillehammerin olympiakisoihin 1994. Marjut Rolig on koulutukseltaan erikoissairaanhoitaja. Hän on toiminut Suomen Olympiakomitean hallituksen ja urheilijavaliokunnan jäsenenä. Vuonna 1992 hänet valittiin vuoden naisurheilijaksi ja vuosina 1991 ja 1992 Työväen Urheiluliiton parhaaksi urheilijaksi. |
Saarinen Veli
Maastohiihto s. 1902 k. 1969 Olympiaedustukset Lake Placid 1932 Olympiakultaa 50 km ja pronssia 18 km. St. Moritz 1928 |
Veli Saarinen oli Suomen ensimmäinen hiihdon olympiavoittaja.
Saarinen johti Suomen erikoiseen kaksoisvoittoon 50 kilometrin kilpailussa Lake Placidin olympiakisoissa 1932: raskaalla ladulla hiihdetyn kisan voittaneen kalastajan lisäksi myös hopeamitalisti Väinö Liikkanen oli kotoisin Virolahdelta. Ennen täysosumaansa Saarinen sivakoi Lake Placidissa 18 kilometrillä pronssille. Koska pitkälle kisamatkalle Amerikkaan oli lähdettävä laivalla jo tammikuussa, Lake Placidin hiihtojoukkueen valinnat oli pitänyt tehdä vanhojen näyttöjen perusteella. Näitä Veli Saarisella kyllä riitti: hän oli ollut Suomen paras hiihtäjä jo St. Moritzin olympiakisoissa 1928 ja voittanut Zakopanen MM-kisojen pikamatkan 1929. Olympiavoittonsa jälkeen Saarinen saavutti vielä MM-kultaa 50 kilometrillä 1933 ja viestissä 1934. Myöhemmin hän hankki vielä paljon lisää kultaa ja kunniaa Suomelle toimiessaan Hiihtoliiton päävalmentajana yli 30 vuoden ajan 1937–1968. Veli Saarinen valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen vuonna 2010. |
Takalo Helena
Maastohiihto s. 1947 Olympiaedustukset Lake Placid 1980 Olympiapronssia 10 km. Innsbruck 1976 Olympiakultaa 5 km, olympiahopeaa 10 km ja 4 x 5 km viestissä. Sapporo 1972 Olympiahopeaa 3 x 5 km viestissä. Grenoble 1968 |
Helena Takalo voitti olympiakultaa 5 kilometrin hiihdossa Innsbruckin vuoden 1976 olympialaisissa.
Ensimmäisissä olympiakisoissaan Grenoblessa 1968 Takalo oli 5 kilometrillä 22:s ja keskeytti 10 kilometrin kilpailun. Kahden vuoden päästä Tatran MM-kilpailuissa mitalitili aukesi viestipronssilla. Sapporon olympialaisissa 1972 Takalo hiihti avausosuuden Suomen hopeajoukkueessa 3 x 5 km:n viestissä. Ensimmäinen henkilökohtaisen matkan mitali tuli Falunin MM-kilpailuissa 1974: pronssia 10 kilometrillä. Innsbruckin 1976 olympiakisojen pikamatka oli jännitysnäytelmä: kolme minuuttia Neuvostoliiton Raisa Smetaninanperään startannut Helena Takalo tuli maaliin vain 1,04 sekuntia Smetaninaa nopeammin. Tämä riitti myös voittoon. Takalon kultamitali oli Suomen naishiihtäjien ensimmäinen henkilökohtainen olympiavoitto 24 vuoteen. Takaloa epäiltiin kisan jälkeen dopingista mutta näytteet olivat sekoittuneet NeuvostoliitonGalina Kulakovan kanssa. Kulakovan suoritus hylättiin. Innsbruckissa Takalo hiihti myös kaksi kertaa hopealle: ensin 10 kilometrin matkalla, sitten 4 x 5 kilometrin viestin ankkuriosuudella. Kolmella olympiamitalilla Takalo oli Innsbruckin olympialaisten menestynein suomalaisurheilija. Lahden MM-kisoissa 1978 Takalo voitti kaksi kultaa: 5 kilometrin pikamatkalla ja viestissä. Molemmilla matkoilla ero hopeamitalistiin oli viiden sekunnin luokkaa. Takalo hiihti 10 km:n olympiapronssille vielä Lake Placidin olympialaisissa 1980. Pyhäjärvelle pystytettiin 2,5 metriä korkea näköispatsas Takalon saavutusten kunniaksi vuonna 2006. Helena Takalo valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen vuonna 2018. |
Teurajärvi Pertti
Maastohiihto s. 1951 Olympiaedustukset Lake Placid 1980 Pronssia 4 x 10 km viestissä. Innsbruck 1976 Olympiakultaa 4 x 10 km viestissä. |
Kolarilainen Pertti Teurajärvi oli mukana hiihtämässä Suomelle viestikultaa Innsbruckin olympialaisissa vuonna 1976.
Neuvostoliitto putosi avausosuudella suksirikon vuoksi kauas kärjestä, joten Matti Pitkänen päästi Juha Miedon toiselle osuudelle hyvissä asemissa. Mieto nosti Suomen selvään johtoon, joten Teurajärvellä oli kolmannella osuudella helppo työ pitää Suomi vakuuttavassa johdossa. Hyvässä tilanteessa ankkuriosuudelle päässyt Arto Koivisto toikin Suomen olympiavoittoon murskaavalla kahden minuutin marginaalilla Norjaan. Teurajärven paras henkilökohtainen saavutus Innsbruckissa oli 14. sija 15 kilometrin matkalla. Alati luotettavana viestimiehenä Teurajärvi hiihti Suomen hopeajoukkueessa Lahden MM-kisoissa 1978. Lake Placidin olympiaviestissä 1980 Suomi saavutti pronssia ”Teuran” hiihdettyä kelpo toisen osuuden. |
Wideman Lydia
Maastohiihto s. 1920 k. 2019 Olympiaedustukset Oslo 1952 Olympiakultaa 10 km matkalla. |
Lydia Wideman (myöh. Wideman-Lehtonen) voitti olympiahistorian ensimmäisen naisten maastohiihdon kultamitalin.
Alkuvuosi 1952 oli lumen puutteen ja töiden takia haastava Lydia Widemanin harjoittelulle olympialaisia varten. Epäonnistuneen Sotkamon olympiakarsintahiihdon jälkeen hän pääsi Oslon olympiajoukkueeseen lopulta Joensuun karsinnoista. Suomi otti Oslossa naisten 10 km:n kolmoisvoiton Widemanin päihittäessä hopeamitalisti Mirja Hietamiehen 59 sekunnilla. Wideman ajautui ulos hiihtoradalta 7 km:n kohdalla mutta alussa rytinällä otettu etumatka muihin kilpailijoihin piti. Naisten maastohiihto oli olympialajina ensimmäistä kertaa juuri Oslossa 1952. Wideman on taitoluistelija Ludowika Jakobssonin jälkeen kaikkien aikojen toinen talviolympialaisissa mitalin saanut suomalaisnainen. Olympiakisojen jälkeen Wideman kilpaili enää lähinnä Suomessa. Suomen mestaruuden hän voitti Puijolla vuonna 1952, kun edelliset kolme mestaruutta olivat menneet hänen kaksoissisarelleen Tyynelle. Hiihtämisen Wideman lopetti saman vuoden keväällä. Kilpauransa jälkeen Wideman toimi Suomen Hiihtoliiton liittovaltuuston ja naisvaliokunnan jäsenenä sekä asiantuntijana valmennusleireillä. Vuonna 2017 Wideman palkittiin yhdessä Siiri Rantasen kanssa Urheilugaalan elämänurapalkinnolla. |