Hyvärinen Antti
s. 1932, k. 2000 Olympiaedustukset Cortina d’Ampezzo 1956 Suurmäessä olympiakultaa Oslo 1952 Suurmäessä 7:s |
Antti Hyvärinen oli ensimmäinen suomalainen mäkihypyn olympiavoittaja.
Ensimmäisen kosketuksensa mäkihyppyyn Antti Hyvärinen oli saanut jatkosodan talvina Ounasvaaran mäessä. Nuori lupaus sijoittui seitsemänneksi olympiakisadebyytissään Oslossa 1952. Falunin MM- kisat vuonna 1954 eivät myöskään menneet suunnitelmien mukaan: Hyvärisen sijoitus oli yhdeksäs. Vuoden 1955 talvi antoi Hyväriselle ikävän muistutuksen mäkihypyn vaaroista: Oberstdorfin joulukuun kisoissa hän kaatui pahasti menettäen tajuntansa. Toipilaana Hyvärinen ei kuitenkaan kauan ollut: jo samana talvena hän hyppäsi Holmenkollenin mäkikisan voittoon. Hyvärisellä oli syytä lähteä itsevarmana Cortina d’Ampezzon olympiakisoihin 1956, olihan hän vienyt voiton jo esikisoissa. Olympiakilpailu toikin Suomelle historiallisen kaksoisvoiton: Hyvärinen hyppäsi voittoon ja Aulis Kallakorpi hopealle katkaisten näin norjalaisten talvikisojen alusta jatkuneen mäkihypyn yksinvallan. Hyvärisen kultamitalihyppy kantoi 84 metriä. Valmistautuessaan vuoden 1958 MM-kotikisoihin Hyvärinen kaatui murtaen lantionsa. Tämä merkitsi mäkihyppyuran loppua. Myöhemmin Hyvärinen toimi Ounasvaaran Hiihtoseuran puheenjohtajana sekä vuosina 1960–1964 Suomen Hiihtoliiton mäkivalmentajana. Vuoden urheilijaksi Hyvärinen valittiin vuonna 1955. |
Kankkonen Veikko
s. 1940 Olympiaedustukset Grenoble 1968 Innsbruck 1964 Olympiakultaa normaalimäessä ja hopeaa suurmäessä Squaw Valley 1960 |
Veikko Kankkonen saavutti 1964 ensimmäisenä suomalaisena mäkihyppääjänä kaksi mitalia yksistä olympiakisoista.
Hiihtourheilun ensimmäiset oppinsa syntymäseudullaan Sotkamossa kerännyt Kankkonen varttui menestyväksi mäkihyppääjäksi lajin suomalaisessa keskuspaikassa Lahdessa. Hiihtoseuran vanhempien punapaitojen vanavedessä hänestä kasvoi Salpausselän kisojen voittaja jo 20-vuotiaana. Parhaana talvenaan 1964 Kankkonen voitti kaiken mahdollisen: Saksan–Itävallan mäkiviikon, olympiakultaa ja -hopeaa Innsbruckissa sekä ykköstilat Salpausselän ja Holmenkollenin kisoista. Kolmissa peräkkäisissä olympiakisoissa 1960, -64 ja -68 kilpaillut Kankkonen kuului ennakkosuosikkeihin Oslon MM-kisoissa 1966, mutta loukkaantui harjoituksissa. Salpausselän kotimäessä hän voitti 1960-luvulla kaikkiaan viisi kertaa. Mäkihypyn rinnalla Kankkonen pelasi kahdella kaudella pesäpalloa ylimmällä sarjatasolla Lahden Maila-Veikoissa. Hän voitti sarjan kunnaritilaston 1963. Kankkoselle on myönnetty opetusministeriön Pro Urheilu -tunnustuspalkinto vuonna 2002 ja hänet on valittu Suomen urheilun Hall of Fameen. |
Laakkonen Risto
s. 1967 Olympiaedustukset Albertville 1992 Olympiakultaa joukkuemäessä. Calgary 1988 |
Risto Laakkonen on mäkihypyn olympiavoittaja ja mäkiviikon voittaja.
Puijon Hiihtoseuran Risto Laakkonen pääsi hyppäämään ensimmäisen maailmancup-kilpailunsa tammikuussa 1986. Kehitys johti olympiajoukkueeseen Calgaryyn 1988, jossa hän oli normaalimäen 23:s. Suomen kovassa mäkihyppyjoukkueessa Laakkonen ei mahtunut mukaan suurmäkeen tai joukkuekilpailuun. Seuraavana talvena Lahden maailmanmestaruuskilpailussa tilanne oli jo toinen. Laakkonen saavutti alkutalven aikana jo useita maailmancupin palkintosijoituksia sekä yhden voiton. Saksan– Itävallan mäkiviikolla erinomaisen tasaisessa vireessä ollut Laakkonen voitti kokonaiskilpailun harvinaislaatuisesti ilman yhtään osakilpailuvoittoa. MM-Lahdessa 1989 Laakkonen palkittiin joukkuekultamitalilla, vaikkakin henkilökohtaiset kilpailut menivät hieman alakanttiin. Vuoden 1991 MM-kisoissa joukkuekulta vaihtui hopeaan, mutta henkilökohtaisista kilpailuista tuloksena olivat arvokisauran parhaaksi jääneet sijat 8 ja 12. Olympiatalvi 1992 jäi Laakkosen uran viimeiseksi mutta sitäkin kirkkaammaksi kaudeksi. Albertvillen olympiakisat alkoivat normaalimäen 16. sijalla ja jatkuivat suurmäen 21. sijalla. Joukkuemäestä muodostui jännittävä kilpailu, joka aloitettiin ylipitkien hyppyjen vuoksi alusta uudelleen. Suomi voitti lopulta kultaa niukalla 1,5 pisteen erolla Itävaltaan. Laakkosen kanssa joukkueessa hyppäsivät Mika Laitinen, Toni Nieminen ja Ari-Pekka Nikkola. |
Laitinen Mika
s. 1973 Olympiaedustukset Nagano 1998 Albertville 1992 Olympiakultaa joukkuemäessä. |
Mika Laitinen voitti joukkuemäen kultaa Albertvillen talviolympiakisoissa 1992.
1990-luvun vaihteessa mäkihypyssä siirryttiin V-tyyliin. Vahvana ponnistajana tunnetulle Mika Laitiselle tyylinmuutos ei sujunut ongelmitta, mutta hän selviytyi mukaan Suomen kovaan mäkihyppyjoukkueeseen Albertvillen olympiakisoihin. Kisat sujuivat erinomaisesti: puijolainen oli mukana hyppäämässä Suomelle kultaa joukkuemäessä, ja normaalimäessä hän oli viides. Kansainvälistä menestystä kertyi lisää Thunder Bayn MM-kisoissa 1995: Laitinen saavutti kultaa joukkuemäessä, ja normaalimäessä hän hyppäsi pronssia, uransa ainoan henkilökohtaisen arvokisamitalin. Laitinen hallitsi maailmancupkauden 1995–1996 alkupuolta suvereenisti: yhdeksästä ensimmäisestä osakilpailusta hän voitti viisi ja sijoittui kerran toiseksi. Toiveet maailmancupin kokonaisvoitosta kariutuivat pahaan kaatumiseen ja solisluun katkeamiseen Garmisch-Partenkirchenin uudenvuoden mäkikisan harjoituksissa. Hyppykunto palautui hiljalleen, ja vuonna 1997 Trondheimista Laitinen nouti jälleen joukkuemäen MM-kultamitalin. Hän loukkaantui kuitenkin uudelleen, eikä noussut enää entiselle huipputasolleen. Naganon olympiakisoista 1998 parhaaksi sijoitukseksi jäi joukkuemäen viides sija. Viimeisen maailmancuposakilpailunsa Laitinen hyppäsi keväällä 2000. |
Nieminen Toni
s. 1975 Olympiaedustukset Salt Lake City 2002 Albertville 1992 Olympiakultaa suurmäessä ja joukkuemäessä. Pronssia normaalimäessä. |
Toni Nieminen hyppäsi kaksoiskultaa Albertvillen talviolympialaisissa vuonna 1992.
Toni Niemisen ensikosketus mäkihypyn arvokisoihin tapahtui vain 13-vuotiaana Lahden MM-kisojen koehyppääjänä. Muutamaa vuotta myöhemmin Niemisen hyppytekniikka kehittyi merkittävästi, kun hän vaihtoi V-tyyliin keväällä 1991. Nieminen voitti ensimmäisen maailmancup-osakilpailunsa Thunder Bayssa heti syksyllä 1991. Kausi 1991–1992 oli nuorelle Niemiselle sensaatiomaisen menestyksekäs: hän voitti kolme SM-kultaa, kaksi nuorten MM-kultaa ja kahdeksan maailmancupin osakilpailua. Keski-Euroopan mäkiviikkoa Nieminen hallitsi näytöstyyliin voittaen kolme neljästä osakilpailusta. Hän on edelleen nuorin mäkihypyn kokonaiskilpailun voittoon yltänyt hyppääjä. Toni Nieminen oli 16-vuotias osallistuessaan Albertvillen talviolympialaisiin vuonna 1992. Nuoren miehen menestys oli huimaa: henkilökohtainen kultamitali suurmäestä ja joukkuemäen voitto. Normaalimäessä Nieminen oli pronssilla. Huikea kausi päättyi maailmancupin kokonaiskilpailun voittoon. Niemisen ympärille muodostui valtava fani-ilmiö, millä oli myös varjopuolensa. Huippukausi jäi Niemisen ainoaksi täysosumaksi. Hän voitti myöhemmin vielä yhden maailmancupin osakilpailun, Kuopion Puijolla 1995. Toni Nieminen on ensimmäinen mäkihyppääjä, joka ylitti lentomäessä 200 metrin rajan pystyssä. Tämä tapahtui Planicassa 1994. Niemisen ura päättyi 2000-luvun alkupuolella. Lahden kaupunki myönsi Niemiselle marraskuussa 2000 Lahti-mitalin nro. 40. |
Nikkola Ari-Pekka
s. 1969 Olympiaedustukset Nagano 1998 Lillehammer 1994 Albertville 1992 Joukkuemäen olympiakultaa Calgary 1988 Joukkuemäen olympiakultaa |
Ari-Pekka Nikkola on kaksinkertainen olympiavoittaja. Ari-Pekka Nikkola oli suomalaisen mäkihypyn kantavia voimia 1980–90-lukujen vaihteessa. Maailmancup-joukkueeseen hän nousi talvella 1985–86 ja hyppäsi sen jälkeen lähes kaksisataa osakilpailua kevääseen 1998 mennessä.
Nikkolan paras vire ei osunut olympialaisissa henkilökohtaisiin kisoihin. Calgaryssä 1988 hän oli viidestoista ja kuudestoista, mutta joukkuekilpailussa Nikkola pääsi juhlimaan kultaa. Calgarysta alkoi myös henkilökohtainen nousukiito, joka johti kauden 1988–89 maailmancupin viidenteen sijaan ja Lahden MM-kilpailuiden henkilökohtaiseen hopeamitaliin normaalimäestä. Kaudella 1989–90 Nikkola nousi koko kokonaiskilpailun voittoon. Olympiakisoissa Albertvillessa 1992 Nikkola juhli toistamiseen joukkuemäen olympiakultaa. Ympärillä joukkue oli eri, sillä vuoden 1988 Matti Nykänen, Jari Puikkonen ja Tuomo Ylipulli olivat vaihtuneet Mika Laitiseen, Risto Laakkoseen ja Toni Niemiseen. Maailmanmestaruuskilpailuista Ari-Pekka Nikkola saavutti kaikkiaan neljä joukkuekultaa, yhden hopean sekä hopean ja pronssin normaalimäen henkilökohtaisista kilpailuista. Nikkola päätti menestyksekkään mäkihyppyuransa kauteen 1997–98. Urheilu-uran jälkeen hän on toiminut mäkihyppyvalmentajana sekä ulkomailla että kotimaassa. |
Nykänen Matti
s. 1963 k. 2019 Olympiaedustukset Calgary 1988 Olympiakultaa suurmäessä, normaalimäessä ja joukkuemäessä. Sarajevo 1984 Olympiakultaa suurmäessä ja hopeaa normaalimäessä. |
Mäkihyppylegenda Matti Nykänen näytti kykynsä Sarajevon 1984 talviolympialaisissa ottamalla kultaa suurmäestä ja oli täysin pitelemätön Calgaryn vuoden 1988 kisoissa, joissa hyppäsi kolme kertaa kultamitalille.
Nykäsen kansainvälisen tason huippu-ura käynnistyi nuorten MM-kullalla. Seuraavana vuonna nousukiito jatkui, kun Nykänen lensi Oslon MM-kisoissa suurmäen voittoon. Mäkihypyn maailmancupin kokonaiskilpailun voittoon hän hyppäsi ensimmäistä kertaa kaudella 1982–1983. Sarajevon talviolympialaisissa vuonna 1984 Matti Nykänen voitti kultaa suurmäestä ja hopeaa normaalimäestä. Seuraavina kausina hän sementoi asemansa ehkä kaikkien aikojen parhaana mäkihyppääjänä. Calgaryn talviolympialaisissa vuonna 1988 Nykäsestä tuli olympiakisojen historian ensimmäinen sekä suur- että normaalimäen kilpailut voittanut mäkihyppääjä. Kolmannen kultamitalinsa Calgaryssä Nykänen sai joukkuekilpailusta, joka järjestettiin tuolloin ensimmäistä kertaa olympialaisissa. MM-kilpailuista Nykänen on voittanut yhteensä kuusi kultamitalia, joista yhden lentomäessä. Mäkihypyn maailmancupin hän on voittanut ennätyksellisesti neljästi. Kaikkiaan Nykänen hyppäsi 130 maailmancupin osakilpailua, joista voitti 46. Saksan–Itävallan mäkiviikon hän valloitti kausina 1982–83 ja 1987–88. Matti Nykänen valittiin vuoden urheilijaksi vuonna 1985. Vuonna 1989 hänet valittiin suomalaisten urheilutoimittajien toimesta 1980-luvun parhaaksi suomalaisurheilijaksi. Nykänen sai elämänurapalkinnon Urheilugaalassa 2013, ja vuonna 2020 hänet nimettiin Suomen urheilun Hall of Fameen. |
Puikkonen Jari
s. 1959 Olympiaedustukset Calgary 1988 Olympiakultaa joukkuemäessä. Sarajevo 1984 Olympiapronssia normaalimäessä. Lake Placid 1980 Olympiapronssia suurmäessä. |
Jari Puikkonen on kolmien olympiakisojen mäkimitalisti.
Lahtelainen Jari Puikkonen teki läpimurtonsa mäkieliittiin kaudella 1979–80: hän hyppäsi toiseksi Garmisch-Partenkirchenin uudenvuoden kilvassa ja liiteli Lake Placidin olympiakisoissa suurmäen pronssille. Ura jatkui menestyksekkäästi. Keväällä 1981 Puikkosesta tuli lentomäen maailmanmestari. Oslon MM-kisoista 1982 saaliiksi tuli normaalimäen hopea ja joukkuemäen pronssi. Helmikuussa 1984 kaulaan ripustettiin maailmanmestaruuskulta joukkuemäestä, ja olympiakilpailuissa Sarajevossa Puikkonen hyppäsi jälleen henkilökohtaiselle mitalille, normaalimäen pronssille. Suomi dominoi joukkuemäkiä 1980-luvun puolivälistä alkaen, ja useimmiten voitonjuhlissa oli mukana Jari Puikkonen. Seefeldin MM-kilpailuista 1985 tuliaisina oli joukkuekulta ja suurmäen hopea. Calgaryssa 1988 Puikkonen hyppäsi yhdessä Ari-Pekka Nikkolan, Matti Nykäsen ja Tuomo Ylipullinkanssa kultaa ensimmäisessä joukkuemäen olympiakilpailussa. Puikkonen huipensi mäkiuransa henkilökohtaisella suurmäen maailmanmestaruudella oman yleisön edessä Lahdessa 1989. Saaliiksi kotikisoista tuli myös kolmas joukkuemäen MM-kulta. Kansainvälisen uransa Puikkonen päätti Lahden Salpausselän kisoissa 1991. |
Soininen Jani
s. 1972 Olympiaedustukset Nagano 1998 Olympiakultaa normaalimäessä ja hopeaa suurmäessä. Lillehammer 1994 |
Jani Soininen on viimeisin suomalainen mäkihypyn olympiavoittaja.
Jani Soininen nousi mäkihyppymaailman kärkeen olympiatalvena 1993–94. Vielä Keski-Euroopan mäkiviikolla sijoitukset olivat selvästi 10 parhaan ulkopuolella, mutta Lillehammerin olympialaisissa Soininen säväytti suurmäen viidennellä ja normaalimäen neljännellä sijalla. Lillehammerin jälkeen Soininen alkoi esiintyä useasti maailmancupin kymmenen parhaan hyppääjän joukossa. Thunder Bayn maailmanmestaruuskilpailuista 1995 saaliina oli joukkuemäen kulta, joka toistui myös Trondheimin MM-kilpailuissa 1997. Välissä Soininen hyppäsi ensimmäisen maailmancupin osakilpailuvoittonsa 1996. Naganon talviolympiakisoihin 1998 Soininen ei lähtenyt voittajasuosikkina, sillä maailmancupissa sijoitukset olivat ailahdelleet. Kuitenkin juuri ennen olympialaisia Sapporossa hypätty maailmancupkilpailun toinen sija antoi viitteitä paremmasta. Olympialaiset alkoivat joukkuemäellä, josta tuloksena oli Suomen mäkihyppääjien pettymykseksi viides sija. Normaalimäen kilpailun ensimmäinen hyppy oli Soiniselta koko joukon toiseksi paras. Toisella kierroksella Soininen hyppäsi parhaiten kärkimiehistä, ja hän sai juhlia olympiavoittoa pisteen erolla japanilaiseen Kazuyoshi Funakiin. Neljä päivää myöhemmin hypätty suurmäen kilpailu käänsi asetelmat: Soininen hyppäsi mainiosti, mutta joutui tällä kertaa niukasti taipumaan Funakille. Nyt eroa oli 1,5 pistettä. Soininen jatkoi hyppyuraansa kauteen 2000–01 saakka. Lahden MM-kotikilpailuista hän saavutti joukkuehopean. |
Törmänen Jouko
s. 1954 k. 2015 Olympiaedustukset Lake Placid 1980 Olympiakultaa suurmäessä. Innsbruck 1976 |
Jouko Törmänen hankki Suomelle ainoan kultamitalin vuoden 1980 Lake Placidin talviolympiakisoissa.
Rovaniemellä syntyneen ja Ounasvaaran Hiihtoseuraa läpi uransa edustaneen Jouko ”Jokkeri” Törmäsen mäkihyppyura alkoi toden teolla vuonna 1971. Paras arvokisasaavutus ennen vuotta 1980 oli viides sija Falunin MM-kisojen suurmäessä 1974. Olympiadebyyttinsä hän teki Innsbruckin kisoissa 1976 sijoittuen suurmäessä kymmenenneksi. Lake Placidissa 1980 Törmänen kävi tiukan kamppailun sveitsiläisen Hansjörg Sumin kanssa: Toisella hypyllään kilpailua johtanut Sumi epäonnistui pahasti ja putosi seitsemänneksi. Törmänen puolestaan lensi 117 metriä ja nousi kilpailun voittajaksi 8,6 pisteen erolla itävaltalaiseen hopeamitalistiin Hubert Neuperiin. Pronssin kilvassa otti Suomen Jari Puikkonen. Törmästä juhlittiin Suomen olympiamaineen pelastajana, sillä kyseessä oli kisojen viimeinen mahdollisuus saavuttaa vielä puuttunut kultamitali. Rakennusinsinööriksi Oulun yliopiston teknillisestä opistosta valmistunut Törmänen vaikutti kilpauransa jälkeen aktiivisesti mäkihypyn järjestötoiminnassa. Hän toimi Suomen Hiihtoliiton varapuheenjohtajana 1993–2002 ja FIS:n mäkihyppykomitean puheenjohtajana vuosina 2004–15. |
Ylipulli Tuomo
s. 1965 Olympiaedustukset Calgary 1988 Olympiakultaa joukkuemäessä. |
Tuomo Ylipulli kilpaili olympiakisoissa kahden hypyn verran. Ne toivat joukkuekilpailun kultamitalin.
Nuorten maailmanmestaruuskilpailuiden pronssimitalisti Tuomo Ylipulli pääsi maailmancupiin mukaan talvella 1983–84. Seuraavalla kaudella tulostaso nousi pykälän verran, ja Seefeldin MM-kisoista 1985 kotiin kuljetettavaksi tuli joukkuemäen kultamitali. Ensimmäisen, ja ainoan, maailmancupin osakilpailuvoittonsa Ylipulli hyppäsi Saksan–Itävallan mäkiviikolla Bischofshofenissa tammikuussa Samana keväänä Oberstdorfissa hän saavutti parhaan henkilökohtaisen MM-sijoituksensa, seitsemännen tilan normaalimäestä. Joukkuemäestä tuli jo toistamiseen kultaa. Suurmäessä rovaniemeläinen oli kymmenes. Ylipullin ura huipentui Calgaryn olympiakilpailuissa 1988 Matti Nykäsen, Ari-Pekka Nikkolan ja Jari Puikkosen kanssa. MM-kilpailujen joukkuemäkiä hallinnut Suomi voitti ensimmäistä kertaa olympiakisojen ohjelmassa olleen joukkuekilpailun selvällä erolla Jugoslaviaan. Olympialaisten jälkeen Ylipulli hyppäsi enää kerran kansainvälisellä tasolla, Salpausselän kisoissa Lahdessa. |