Hietanen Yrjö
s. 1927, k. 2011 Olympiaedustukset Melbourne 1956 Helsinki 1952 Olympiakultaa kajakkikaksikossa 1000 metrillä ja 10 000 metrillä. |
Yrjö Hietanen voitti Helsingin olympiakisoissa kultaa sekä kajakkikaksikoiden 1000 metrin että 10 000 metrin matkoilla.
Helsingissä koko ikänsä asunut Hietanen edusti seuratasolla Merimelojia ja aloitti lajin parissa vuonna 1943. Helsingin vuoden 1952 olympiakisat olivat Hietasen ensimmäiset. Parina Hietasella oli molemmilla matkoilla Kurt Wires, joka oli neljä vuotta aiemmin melonut Lontoossa olympiahopeaa kajakkiyksikköjen 10 000 metrillä. Hietanenkin oli valittu Suomen Lontoon edustusjoukkueeseen mutta taloudellisten tekijöiden vuoksi hänet ja Jouko Kilpiä jouduttiin pudottamaan joukkueesta. Helsingin olympiamelonnat olivat raskaita ja tiukkoja. 10 000 metrin kilpailu kesti yli 40 minuuttia ja ratkesi vasta viimeisillä metreillä suomalaisten eduksi neljän sadasosan erolla toiseksi tulleeseen ruotsalaispariin. Melonta söi Hietasen ja Wireksen voimat niin, että heillä oli jopa vaikeuksia nousta kajakistaan laituriin päästyään. Loppukirikamppailuun päättyi myös 1000 metrin kilpailu, jossa loppujärjestys saatiin selville vasta tarkastelemalla maalikamerakuvaa. Wires ja Hietanen julistettiin voittajiksi, mutta toiseksi jäänyt ruotsalaispari jätti protestin, jonka kansainvälinen melontaliitto lopulta hylkäsi. Hietanen oli mukana myös Melbournen olympialaisissa 1956 sijoittuen seitsemänneksi kajakkikaksikoiden 10 000 metrillä parinaan Simo Kuismanen. Työuransa Hietanen teki sähköasentajana ja myöhemmin sähköalan yrityksessä osaomistajana sekä toimitusjohtajana. Hän sai Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon vuonna 2000. Yrjö Hietanen valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen vuonna 2022. |
Kolehmainen Mikko
s. 1964 Olympiaedustukset Atlanta 1996 Barcelona 1992 Olympiakultaa kajakkiyksiköllä 500 metrillä. Soul 1988 Los Angeles 1984 |
Ratameloja Mikko Kolehmainen oli Suomen ainoa kultamitalisti Barcelonan olympialaisissa 1992.
Mikko Kolehmainen kilpaili ensimmäisen kerran olympiakisoissa Los Angelesissa 1984. Suomen kajakkinelosjoukkue selviytyi kahdentoista parhaan joukkoon välieriin, mutta karsiutui ulos yhdeksän joukkueen finaalista. Soulin olympiakisoissa 1988 Kolehmainen meloi kajakkikaksikoiden 500 ja 1000 metrillä yhdessä veljensä Ollin kanssa. Veljekset etenivät molemmilla matkoilla välieriin, mutta finaalipaikat jäivät saavuttamatta. Barcelonassa 1992 Mikko Kolehmainen oli jo kolmatta kertaa olympiavesillä. Tällä kertaa hän kilpaili yksikkökajakilla 500 metrin matkalla ja parikilpailussa veljensä kanssa 500 metrin matkalla. Ensin käydyssä parikilpailussa Kolehmaisten kilpailu päättyi jälleen välieriin. Melonnan pikamatkalla Mikko Kolehmainen oli suvereeni. Hän voitti alkueränsä ja välieränsä. Finaalin terävästi aloittanut suomalainen johti puolimatkassa lähes sekunnilla. Kolehmaisen vahva veto riitti maaliin saakka, ja hän nousi ensimmäiseksi suomalaiseksi melonnan olympiavoittajaksi sitten Helsingin olympiakisojen 1952. Olympiavoittaja Kolehmainen jatkoi hyviä esityksiään seuraavana vuonna, kun hän voitti saman lajin maailmanmestaruuden Kööpenhaminassa. Neljänsissä olympiakisoissaan Atlantassa 1996 hän sai kunnian toimia Suomen lipunkantajana avajaisissa. Kilpailuissa hän meloi molemmissa lajeissaan finaaliin sijoittuen seitsemänneksi 500 metrillä ja yhdeksänneksi 1000 metrin matkalla. |
Saimo Sylvi
s. 1914, k. 2004 Olympiaedustukset Helsinki 1952 Olympiakultaa kajakkiyksiköllä 500 metrillä. Lontoo 1948 |
Meloja Sylvi Saimo on ensimmäinen kesälajeissa olympiakultaa voittanut suomalaisnainen.
Ennen nousuaan melojana suomalaisen naisurheilun esikuvaksi karjalaislähtöinen Saimo harrasti hiihtoa, suunnistusta ja yleisurheilua. Melonnan hän löysi lajikseen vasta sotien jälkeen 32-vuotiaana. Ensimmäisissä olympiakisoissaan Lontoossa 1948 Saimo meloi kuudenneksi. Vuoden 1950 MM-kisoissa Kööpenhaminassa hän saavutti enteellisesti kaksi mestaruutta. Helsingin olympiakisojen melonnoissa Taivallahden aalloilla Saimo voitti kotiyleisön riemuksi tiukassa sekuntitaistelussa naisten kajakkiyksiköiden 500 metrin kultamitalin. Vuoden naisurheilijaksi kolme kertaa (1948, 1950, ja 1952) valittu Saimo siirtyi urheilu-uransa jälkeen politiikkaan. Hän toimi kolme kautta keskustapuolueen kansanedustajana 1966–1978. Saimo hoiti itse maatilansa työt lähes 90-vuotiaaksi saakka. Hänelle myönnettiin Pro Urheilu -tunnustuspalkinto vuonna 2000 ja hän sai lyödä Helsingin olympiakisojen ensimmäisen 50- vuotisjuhlarahan vuonna 2002. Saimo valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen vuonna 2010. |
Strömberg Thorvald
s. 1931, k. 2010 Olympiaedustukset Melbourne 1956 Helsinki 1952 Olympiakultaa kajakkiyksiköllä 10 000 metrin kilpailussa. Hopeaa 1000 metrillä. |
Thorvald Strömberg meloi kajakkiyksiköiden 10 000 metrin olympiakultaa Helsingin olympiakisoissa 1952.
Lapsuutensa Kalvön saarella Tammisaaren edustalla viettänyt Strömberg joutui jo nuorena totuttautumaan vetten voimiin soutaessaan kuuden kilometrin matkaa kansakouluun. Oman kajakkinsa hän hankki 15-vuotiaana. Strömberg oli kovassa vedossa jo Lontoon olympialaisten karsinnoissa, mutta häntä ei päästetty alaikäisyyden vuoksi kilpailemaan. Muutamaa vuotta myöhemmin Strömberg nousi jo melontaurheilun huipulle Kööpenhaminan MM-kisoissa: hän voitti kultaa 10 000 metrillä päihittäen ruotsalaislegenda Gert Fredrikssonin. Helsingin olympiakisoissa 1952 Strömberg ja Fredriksson iskivät jälleen yhteen. Strömberg voitti taas 10 000 metrin kultamitalin lyöden Fredrikssonin yli 11 sekunnin erolla. 1000 metrillä puolestaan ruotsalainen oli parempi Strömbergin ottaessa hopeamitalin. Strömberg ehti jo lopettaa uransa Helsingin kisojen jälkeen, mutta hän palasi vielä ratamelonnan pariin. Melbournen olympiakisoissa 1956 hän kärsi vatsataudista mutta meloi silti 10 000 metrillä neljänneksi. Prahan 1958 MM-kisoista tuli uran toinen MM-kulta, kun 10 000 metrin kaksi kärkikanoottia hylättiin ratarikon vuoksi. Kilpauransa jälkeen Strömberg jatkoi aktiivisesti melonnan parissa ja toimi useissa luottamustehtävissä. Hän kouluttautui moottoriteknikoksi Ruotsissa, työskenteli liki 30 vuotta venealan maahantuontiliikkeessä ja perusti eläkkeelle jäätyään venealan yrityksen Tesco Marinen. Strömberg sai Pro Urheilu – tunnustuspalkinnon vuonna 2000. |
Wires Kurt
s. 1919, k. 1992 Olympiaedustukset Helsinki 1952 Olympiakultaa kajakkikaksikolla 1000 metrin ja 10 000 metrin matkoilla. Lontoo 1948 Olympiahopeaa kajakkiyksikössä 10 000 metrillä. |
Kurt Wires voitti Helsingin kotikisoissa yhdessä parinsa Yrjö Hietasen kanssa kajakkikaksikkojen olympiakullan sekä 1000 metrin että 10 000 metrin matkalla.
Wireksen ensimmäinen olympiamitali oli kajakkiyksiköiden 10 000 metrin hopea Lontoon kisoissa 1948. Matkan valtias oli ruotsalainen melojalegenda Gert Fredriksson; Wires sinnitteli tämän tuntumassa tiukasti, mutta alkoi jäädä seitsemän kilometrin kohdalla. Maaliin tultaessa hän pyörtyi ja vajosi Thames-jokeen, josta hänet jouduttiin onkimaan ylös. Lontoon kisojen jälkeen Wires lopetti melontauransa kolmeksi vuodeksi. Helsingin olympiakisoihin 1952 Wireksen oli määrä osallistua vain tulospalveluteknikkona. Hän innostui kuitenkin uudelleen harjoittelemaan edeltävänä talvena. Harjoitusrutiineihin kuului esimerkiksi 50 km hiihto Keravalta Nikkilän kautta Helsinkiin aamupäivän töiden jälkeen. Pariksi kajakkikaksikkoon löytyi nuori Yrjö Hietanen. Sekä 10 000 metrin että 1000 metrin kilpailut Taivallahden olympiaradalla olivat erittäin tiukat. Pitemmällä matkalla Ruotsin pari Åkerlund–Wetterström pysyi suomalaisten rinnalla koko matkan. Viimeinen kilometri vaati kaikki voimat, mutta Wires ja Hietanen ottivat lopulta kullan 0,4 sekunnin erolla ruotsalaisiin. 1000 metrin finaalissa neljä venettä ylitti maaliviivan sekunnin sisällä. Suomen ja Ruotsin välinen ero ratkaistiin maalikamerakuvalla, lopulta Suomen eduksi. Wires lopetti uransa kaksinkertaisena olympiavoittajana – tällä kertaa lopullisesti. Työuransa Kurt Wires teki helsinkiläisessä Oy Konttorityössä, jossa hän työskenteli muun muassa myyntipäällikkönä ja myöhemmin johtajana. |