Aaltonen Paavo
s. 1919 k. 1962 Olympiaedustukset Helsinki 1952 Pronssia joukkuekilpailussa. Lontoo 1948 Olympiakultaa joukkuekilpailussa, hypyssä ja hevosella. Pronssia moniottelussa. |
Paavo Aaltonen voitti kolme kultamitalia Lontoon olympiakisoissa vuonna 1948. Hän oli kisojen toiseksi paras suomalainen voimistelija.
Paavo Aaltonen nousi suomalaisten voimistelijoiden kärkikaartiin 1930-luvun lopulla. Sotavuosina hän piti kuntoaan yllä rintamalla itse rakennetuilla voimistelutelineillä. Sotien jälkeen Aaltonen voitti Lontoon olympiakisoissa 1948 kolme kultamitalia Suomen ylivoimaisessa voimistelujoukkueessa. Joukkuekilpailun lisäksi voimaosien spesialisti ”Vahva-Paavo” voitti henkilökohtaisen kullan hypyssä ja hevosella. Hevosella hän jakoi voiton Veikko Huhtasen ja Heikki Savolaisen kanssa. Menestys täydentyi vielä henkilökohtaisella pronssilla 12-ottelussa. Työväen Urheiluliiton seuroja edustanut Aaltonen oli ensimmäinen TUL:n urheilija, joka voitti maailmanmestaruuden. Tämä tapahtui Sveitsin Baselissa vuonna 1950, kun hän voitti rekin henkilökohtaisen kilpailun. Joukkuekilpailusta Suomi saavutti hopeaa. Aaltonen kilpaili huipputasolla vielä Helsingin olympiakisoissa 1952 saavuttaen joukkuekilpailun pronssin. Aaltonen on Suomen olympiahistorian toiseksi menestynein voimistelija ja hänet on valittu Suomen urheilun Hall of Fameen vuonna 2018. |
Ekman Eugen
s. 1937 Olympiaedustukset Tokio 1964 Rooma 1960 Olympiakultaa voimistelun hevosella. |
Voimistelija Eugen Ekman voitti Suomen ainoan kultamitalin Rooman olympialaisissa vuonna 1960.
Ennen Rooman olympiakisoja vaasalaisen Ekmanin merkittävin arvokisasaavutus oli hopeamitali hevosella Kööpenhaminan EM-kilpailuissa 1959. Ekman olikin juuri hevoseen erikoistunut telinevoimistelija. Suomi oli vielä vailla olympiavoittoa voimistelun telinefinaalien tullessa vuoroon Rooman kisojen toiseksi viimeisenä päivänä. Eugen Ekman päästi urheilukansan piinasta ja pelasti Suomen kesäurheilumaineen. Tämäkin kulta oli täpärä, sillä hän jakoi hevosen voiton Neuvostoliiton Boris Šahlinin kanssa. Vuoden urheilijaksi voimistelukulta ei silti riittänyt, sillä edelle hiihtivät olympiavoittajat Veikko Hakulinen ja Kalevi Hämäläinen. Eugen Ekman sai opetusministeriön myöntämän Pro Urheilu – tunnustuspalkinnon vuonna 2002. |
Huhtanen Veikko
s. 1919 k. 1976 Olympiaedustukset Lontoo 1948 Olympiakultaa moniottelussa, joukkuekilpailussa, hevosella, Hopeaa nojapuilla ja Pronssia rekillä. |
Kolminkertainen kultamitalisti Veikko Huhtanen on Suomen olympiahistorian menestynein voimistelija.
Viipurista Helsinkiin päätynyt konemestari Veikko Huhtanen nousi kantavaksi voimaksi Suomen voimistelujoukkueessa 1940-luvun loppuvuosina. Hänen vauhtia, voimaa ja vaikeutta sisältävät liikesarjansa poikkesivat perinteisestä suomalaisesta tyylistä, joka korosti voimistelun puhtautta ja soljuvuutta. Samaa rohkeaa tyyliä edusti myös Sveitsin joukkue, joka lähti ennakkosuosikkina vuoden 1948 Lontoon olympiakisoihin. Lontoon olympiavoimisteluja leimasi kaaos: lopputulokset julkaistiin vasta pistelaskennan valmistuttua kilpailujen päättymistä seuranneena päivänä. Suomalaiset arvioivat kuitenkin telineeltä toiselle varmasti edenneen Huhtasen kilpailevan voitosta eivätkä väärässä olleetkaan. Huhtanen voitti moniottelun kultamitalin 0,7 pisteen erolla Sveitsin Walter Lehmanniin. Suomi vei voiton myös joukkuekilpailussa, ja hevosella Huhtanen, Paavo Aaltonen ja Heikki Savolainen palkittiin kaikki kultamitaleilla voimisteltuaan täsmälleen samat pisteet. Lisäksi Huhtaselle myönnettiin nojapuiden hopea ja rekin pronssi. Loukkaantumisista kärsinyt Huhtanen kuntoutui vielä vuoden Baselin 1950 MM-kisoihin ja voitti siellä hopeaa rekillä sekä joukkuekilpailussa. Olkapäävamma vei häneltä mahdollisuuden kamppailla mitaleista kotiyleisön edessä Helsingin olympiakisoissa 1952 ja päätti samalla hänen voimistelu-uransa. Veikko Huhtanen valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen vuonna 2010. |
Laitinen Kalevi
s. 1918 k. 1997 Olympiaedustukset Helsinki 1952 Olympiapronssia joukkuekilpailussa. Lontoo 1948 Olympiakultaa joukkuekilpailuissa. |
Kalevi Laitinen oli luottomies Suomen olympiakultaa Lontoossa 1948 voittaneessa voimistelujoukkueessa.
Kotkalaista tyylitaituria Kalevi Laitista pidettiin yhtenä Suomen joukkueen parhaista valttikorteista Lontoon olympiavoimistelujen alla. Hän oli sijoittunut viimeisessä kotimaisessa karsintakilpailussa toiseksi Paavo Aaltosen jälkeen tasaisen varmalla sarjalla. Olkapäävamma haittasi kuitenkin Laitisen esityksiä olympia-areenalla: hän ylsi moniottelussa kahdeksanneksi kolmanneksi parhaana suomalaisena, mutta henkilökohtaiset huippusijoitukset jäivät uupumaan. Joukkuekullan Suomi saavutti niukalla 1,6 pisteen erolla Sveitsiin. Kalevi Laitinen saavutti vielä hopeamitalin joukkuekilpailusta Baselin MM-kisoissa 1950. Vuoden 1952 kotiolympiakisoista Helsingistä tuloksena oli joukkuepronssi. Laitisen suurimmat henkilökohtaiset saavutukset ovat vuoden 1952 Suomi–Ranska -voimistelumaaottelun voitto sekä kaksi SM-kultaa vuosilta 1949 ja 1950. |
Rove Olavi
s. 1915 k. 1966 Olympiaedustukset Helsinki 1952 Pronssia joukkuekilpailussa. Lontoo 1948 Olympiakultaa joukkuekilpailussa ja hopeaa hypyissä. |
Olavi Rove oli kolminkertainen voimistelun olympiamitalisti. Kullan hän voitti joukkuekilpailussa Lontoossa 1948.
Helsingin Alppilassa syntynyt Rove täytti elämänsä liikunnalla jo nuorena. Voimistelu valikoitui Roven päälajiksi ikään kuin vahingossa ja vähitellen – merkittävänä virikkeenä toimi ystävyys Einari Teräsvirran kanssa. Roveen ehdoton bravuuriteline oli hyppy, jonka taitajana hän vaikutti lähes lyömättömältä. Lontoon olympiakisojen viimeisessä katselmuksessa Rove sijoittui toiseksi edellään vain Paavo Aaltonen. Lontoon kisoissa Rove onnistui mainiosti hypyn lisäksi nojapuilla ja renkailla. Moniottelussa hän sijoittui kymmenenneksi neljänneksi parhaana suomalaisena. Hypyssä Rove kilpaili tiukasti kultamitalista Paavo Aaltosen kanssa. Roveen esityksessä oli lievää otteen lipeämistä ja alastulon epävarmuutta. Nämä virheet riittivät tuomaan Aaltoselle hypyn olympiakullan Roveen ottaessa hopeaa hävittyään joukkuetoverilleen vain 0,1 pisteen erolla. Pettymystä lievensi kuitenkin joukkuekilpailun kultamitali. Baselin maailmanmestaruuskisoissa 1950 Rove oli Suomen paras voimistelija: hän otti MM-pronssin moniottelussa sekä hopean renkailla, hypyssä ja nojapuilla. Helsingin olympiakisoissa 1952 paras terä oli jo poissa: palkinnoksi jäi joukkuepronssi. Rove lopetti aktiiviuransa kotikisojen jälkeen. |
Saarvala Ale
s. 1913 k. 1989 Olympiaedustukset Lontoo 1948 Joukkuekilpailu M: olympiakultaa Berliini 1936 Rekki: olympiakultaa, Joukkuekilpailu M: olympiapronssia |
Ale Saarvala voimisteli olympiakultaa rekillä Berliinissä 1936 sekä joukkuekilpailussa Lontoossa 1948.
Viipurilainen Ale Saarvala oli lahjakas voimistelija jo nuorena, ja hän harjoitteli aktiivisesti seuransa Kelkkalan Kisailijoiden riveissä. Lempitelineeksi muotoutui nopeasti rekki. Berliinin olympiakisoissa 1936 Suomen voimistelujoukkue ei aivan yltänyt lajia tuolloin hallinneiden Saksan ja Sveitsin tasolle: joukkuekilpailussa oli tyytyminen pronssimitaliin. Rekillä Saarvala kuitenkin näytti taitonsa ja kieputti itsensä vauhdikkain mutta hallituin liikkein lopulta kaksoisvoltin kautta huoliteltuun alastuloon. Tuloksena oli Suomen voimisteluhistorian ensimmäinen olympiavoitto 0,1 pisteen erolla isäntämaa Saksan Konrad Freyhyn. Saarvala jatkoi voimistelu-uraansa vielä talvi- ja jatkosodan jälkeen. Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 hän sijoittui paraatitelineellään vielä neljänneksi ja oli mukana voittamassa Suomelle joukkuekilpailun kultamitalia. Vuonna 1957 Saarvala muutti Kanadaan; hän kuoli Torontossa vuonna 1989. |
Salmi Sulo
s. 1914 k. 1984 Olympiaedustukset Lontoo 1948 Olympiakultaa joukkuekilpailussa. |
Sulo Salmi oli voittamassa Suomelle voimistelun joukkuekilpailun olympiakultaa Lontoossa 1948.
Vaikka vaasalainen Sulo Salmi oli innokkaasti voimistellut jo nuorena, vakavan harjoittelun hän aloitti vasta sotien jälkeen. Salmi pyrki paikkaamaan teknistä vajavaisuuttaan mahdollisimman vahvalla pohjakunnolla ja liikesarjojen tarkalla höyläämisellä. Rohkea ja päättäväinen Salmi asetti päämääräkseen Lontoon olympialaiset, vaikka työtä ensimmäiseen sodanjälkeiseen suurkatselmukseen oli tehtävä paljon. Salmi selvitti kaikki karsinnat varmuudella ja tuli valituksi Suomen olympiajoukkueeseen. Henkilökohtaisia mitaleja Lontoosta ei Salmelle tullut, mutta joukkuekulta lämmitti mieltä. Salmen paras henkilökohtainen sijoitus oli jaettu kahdeksas sija hypyssä. Lontoon olympiakisojen jälkeen Salmi lopetti aktiiviuransa ja siirtyi valmennustehtäviin. Hänen suojattinsa Eugen Ekman voimisteli hevosella olympiakultaa Roomassa 1960. |
Savolainen Heikki
s. 1907 k. 1997 Olympiaedustukset Helsinki 1952 Olympiapronssia joukkuekilpailussa. Lontoo 1948 Olympiakultaa hevosella sekä joukkuekilpailussa. Berliini 1936 Olympiapronssia joukkuekilpailussa. Los Angeles 1932 Olympiahopeaa rekillä ja pronssia moniottelussa, nojapuilla ja joukkuekilpailussa. Amsterdam 1928 Olympiapronssia hevosella. |
Heikki Savolainen voimisteli 24 vuoden aikana viisissä eri olympiakisoissa saavuttaen yhdeksän mitalia, joiden joukossa kaksi kultaa.
Kajaanin kaupunginlääkärinä siviilityönsä tehnyt Savolaisen olympiaura hakee vertaistaan, sillä viiden menestyksekkään kisan väliin jäi vielä sotien vuoksi kaksi olympiadia. Savolaisen ensimmäinen olympiamitali, hevosen pronssi Amsterdamista 1928, oli myös Suomen ensimmäinen mitali olympiavoimistelun henkilökohtaisissa kilpailuissa. Los Angelesista 1932 hänen saaliinaan oli hopea rekillä sekä pronssi moniottelussa, nojapuilla ja joukkuekilpailussa. Berliinissä 1936 Savolainen kuului Suomen pronssijoukkueeseen. Vuonna 1948 Savolainen houkuteltiin vielä 40-vuotiaana mukaan vahvistamaan olympiajoukkuetta. Suomi voittikin Lontoossa joukkuekilpailun kultaa, minkä lisäksi Savolainen jakoi hevosen kultamitalin yhdessä Veikko Huhtasen ja Paavo Aaltosen kanssa. Vielä Helsingissä 1952 Savolainen oli mukana voimistelemassa Suomelle joukkuepronssia. Kotiolympiakisojen avajaisissa hän vannoi urheilijoiden olympiavalan. Heikki Savolainen valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen vuonna 2010. |
Teräsvirta Einari
s. 1914 k. 1995 Olympiaedustukset Helsinki 1952 Lontoo 1948 Olympiakultaa voimistelun joukkuekilpailussa. Berliini 1936 Olympiapronssia joukkuekilpailussa Los Angeles 1932 Olympiapronssia rekillä sekä joukkuekilpailusta. |
Einari Teräsvirta oli mukana voittamassa Suomelle voimistelun joukkuekultaa Lontoon vuoden 1948 olympiakisoissa.
Kuten monien muidenkin Suomen mestarivoimistelijoiden, myös Einari Teräsvirran voimistelijataitoa muokkasivat nuoruusvuosien leikit ja fyysiset aktiviteetit. Suomalaisen voimistelun eliittiin Teräsvirta nousi Viipurin Reippaan riveistä: vuonna 1932 hän löi kaikki muut huippuvoimistelijamme yleisissä SM-kilpailuissa ja valloitti paikan Suomen olympiajoukkueeseen. Los Angelesin olympiakisat olivat menestys vasta 17-vuotiaalle ensikertalaiselle: pronssimitalin rekillä saavuttanut Teräsvirta on kesäolympiakisojen nuorin suomalainen mitalisti. Toinen pronssimitali tuli joukkuekilpailusta. Seuraavissa olympiakisoissa Berliinissä 1936 Teräsvirta kuului jälleen Suomen pronssijoukkueeseen. Arkkitehdiksi valmistunut Teräsvirta jatkoi voimistelua sotien jälkeenkin tavoitteenaan Lontoon olympiakisat. Rekki oli aina ollut hänen valttikorttinsa, mutta hän pyrki poistamaan heikkouksiaan muilla telineillä auttaakseen Suomen joukkuetta. Teräsvirta selviytyikin Lontoossa kaikista telineistä riittävän hyvin: hän sijoittui rekillä kahdeksanneksi, hypyssä seitsemänneksi ja moniottelussa 12:nneksi Suomen kultajoukkueen viidenneksi parhaana miehenä. Teräsvirta teki pitkän ja menestyksekkään uran arkkitehtinä. Hän kynänsä jälkiin kuuluvat muun muassa Helsingin Hotelli Marski ja Kalastajatorppa sekä monet yliopistorakennukset. |